TV-ohjelman kulisseissa: "Mieti kun saataisiin Bugatti jäälle, siinä on seuraava unelmamme"

22.9.2014. Lahrin lentokenttä Saksassa. Suuta kuivaa. Olemme tekemässä Markku Alénin kanssa ohjelmamme uutta nopeusennätystä. Kuinka paljon päälle kolmensadan yllämmekään? Kiitoradalla on pituutta 2,4 kilometriä.
– Oletko valmis? kysyy maestro kuin tansseihin lähtiessään.
Ehdin saada suustani ulos vasta ilmaa, kun raketti ampaisee kohti suoran päätä. Ensimmäiset viisi sekuntia ovat tyrmääviä. Ehdin vasta tapailla huiman superautomme nimeä, kun Markku osuu tarkasti jarrupaikkaansa. 340 kilometriä tunnissa. Teknavin uusi nopeusennätys.
Bugatti Veyron Grand Sport Vitesse Roadster. Olen mykistynyt.

– On tää huima laitos. Jo ylipäätänsä se, että päästiin ajamaan tätä, on jo kova juttu, hihkui Alén vieressäni.
– Hornetissa on varmaan kundeilla sama fiilis, kun se kiihtyy. Kyllä tämä oli kahden miljoonan euron arvoinen kokemus, nauroi Markku ja viittasi Veyronin hulppeaan hintaan.
Minua hämmensi eniten turvallisuuden tunne. Ensimmäisen viiden sekunnin jälkeen koin motorisen orgasmin. Reilussa kahdessasadassa vauhtia ei edes aistinut. 250 km/h ja Markku tarinoi kuin kaupunkiajossa. 300 km/h ja huomasin Markun keskittyvän ensi kertaa ajamiseen. 340 km/h ja ihmettelin mitä tapahtui.
– Näillä tehoilla, kun neljä turboa syöttää, niin neliveto luo turvallisuuden tunnetta, Markku kommentoi.
– Mieti, kun saataisiin Bugatti jäälle. Siinä on seuraava unelmamme, Alén lisäsi, ennenkuin ehdin kokemustani edes nieleskellä.

Testiautomme teki säväyksen värityksellään. Ainoa laatuaan olleen keltaisen ja militarinvihreän sekoitus ei ollut kuitenkaan miellyttänyt autosta alkukaupan tehneen pariskunnan rouvaa. Miljonäärin mielitietyn toimesta Bugatti oli palautettu tehtaalle uutta maalipintaa odottamaan.
– Tulipahan samalla poltettua karstatkin autosta, Markku huomautti.
– Kyllä tämän testipäivän päätteeksi putket kiiltää.
Lahrin lentokentän reipas päällikkö lisäsi heti Alénin kommentin perään.
– Jos sai Bugatti ensikyytinsä tv-kameroiden edessä, niin olette myös ensimmäinen tv-ryhmä maailmassa, joka testailee tällä kentällä autoja.
Automerkin testiajaja Andy Wallace oli apunamme jokaisena kuvaushetkenä. Andy ei ollut mikä tahansa kuljettaja. Hän on osallistunut peräti 21 kertaa Le Mansin 24 tunnin ajoon ja jopa juhlinut kisan voittoa 1988. Nyt hän on ollut neljä vuotta Bugatilla hommissa. – Testaamme autoja vähintään 400-450 kilometriä ennen kuin ne ovat valmiita ostajille. Tarjoamme asiakkaalle myös 5-6 tunnin ajokoulun ennenkuin luovutamme hänelle auton. Harjoittelemme auton käsittelyä vuoristossa, kiihdytyssuorilla, vesikelillä jne. Haluamme, että ostaja on tuntee olonsa turvalliseksi ajaessaan, Andy kertoili. – Auton omistajalla on myös joka vuosi mahdollisuus tulla Volkswagenin testiradalle Saksaan hiomaan ajotaitojaan. Andy luetteli Bugattin markkinaosuuksista maailmalla. 45 prosenttia myynnistä jää Euroopaan. 25 Yhdysvaltoihin ja loppumyynti Lähi-Itään. – Tiedättekö, onko Suomessa yhtään Veyronia? uteli Andy. – Niin nuo isot pojat kaupungilla ovat kertoneet, että ainakin yksi löytyisi. Kyllähän tällainen Bugatti on Suomen 120 kilometrin nopeusrajoituksille mieletön laite, Alén nauroi makeasti. – Mutta muista Andy, että tuulilasit ja sivuikkunat tulevat Bugatteihin Suomen Tampereelta, röyhisti Markku rintaansa. Minunkin piti röyhistellä ja ylpeillä kuvaustiimimme puolesta. Olimme saaneet toiseksi kameramieheksemme belgialaisen Kevin Descheemaekerin, jolla oli nuoreksi mieheksi monen vuoden kokemus elokuva- ja dokumenttimaailmasta. Hyväntuulinen ja reipas kaveri hoiti kuvauspäivän ammattitaitoisella asenteella ja otteella. Illallispöydässä Kevin katseli läppäriltä vanhoja Teknavin jaksoja ja nautti näkemästään. Kesken katselun Kevin sai tekstiviestin, joka kruunasi päivämme. – Jaaha, täytyy lähteä ensi viikolla Roomaan kuvaamaan uutta James Bondia, letkautti Kevin. Näin ne mukavat harrastukset yhdistävät meitä maailmalla. Ja kyllä meillä Suomessakin osataan. Katsokaa vaikka Teknavin kauden avausjakso. Kiitos kuvaaja Ilari ja leikkaaja Monni.