Koomikko Heikki Silvennoisella oli valtava merkitys suomalaiselle komediamaailmalle ja huumorintajulle, arvioi tutkija.
Muusikko ja näyttelijä Heikki Silvennoisen poismeno jättää suuren aukon suomalaiseen huumorikenttään, arvioi yliopistotutkija, opettaja ja tutkijatohtori Jarno Hietalahti Jyväskylän yliopistosta.
Hän vertaa Silvennoista suomalaisella komediakartastolla Vesa-Matti Loiriin.
– Niin ikonisia kuin Uuno Turhapurot ovatkin, Silvennoisen komediastatus on varmasti vähintään yhteneväinen, Hietalahti kuvaa MTV Uutisille.
Hietalahdelle itselleen Silvennoinen oli ennen kaikkea lapsuuden sankari, jonka lukuisat hahmot jäivät muistoihin pienenä tv:ssä nähdyistä Kummeleista.
– Matti Näsä -sketsit tulevat ensimmäisenä mieleen. Ja nyt kun olen itse tutkijaroolissa, läheiseksi on tullut se asiantuntija [ohjeistamispäällikkö] Jaakko Parantainen, jota aina haastateltiin mutta joka ei ikinä voinut juuri siitä nimenomaisesta aiheesta vastasta, Hietalahti toteaa ja naurahtaa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
14:07
Lama-ajan ilon tuojat
Kummeli syntyi keväällä 1991 Tampereella, kun Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen ja Olli Keskinen tekivät televisio-ohjaaja Matti Grönbergille kotivideolla muutaman sketsin.
Kummeli toi valoa ja keveyttä ihmisten mieliin alun perin siis lama-aikana, jolloin monen elämässä ilo oli muuten vähissä.
– Jos arjessa oli synkkää ja kurjuutta, auttoi varmasti unohtamaan, kun hetkeksi pääsi naureskelemaan jollekin toisten hölmöilylle ja oivalluksille. Eli kyllä sen vähintään hetkellistä huojennusta tarjosi harmauden keskellä, Hietalahti sanoo.
Kummelin taru on jatkunut sen jälkeen uusin sketsein ja elokuvin, mutta myös vanhat vitsit ovat jääneet elämään omaa elämäänsä.
Moni nuorikin tuntee esimerkiksi legendaarisen, Pyynikin näkötornin kahvilassa kuvatun Tonnin seteli -sketsin ja kahvilanpitäjää näyttelevän Heikki Silvennoisen pokerinaaman, josta on muotoutunut jopa internet-meemi.
– En tietenkään tiedä, että miten hyvin nykynuoriso on perillä siitä, mistä kaikki hokemat ovat edes tulleet. Mutta joka tapauksessa vaikka Silvennoinen on poissa, perintö näyttäisi elävän tavalla tai toisella.
– Ja jos nykymaailmassa kuolemattomuuden voi saavuttaa, ehkä tässä ollaan niin lähellä sitä kuin voidaan olla, Hietalahti uskoo.
Lue myös:
Linda Wiklund muistelee lämmöllä ruutuisänsä Heikki Silvennoisen tapaa huomioida hänet: "Meillä oli ainutlaatuisen ihana, lämmin suhde"
Ei negatiivista palautetta
Heikki Silvennoinen kertoi itse huhtikuussa STT:lle antamassaan 70-vuotishaastattelussa Kummelin tekijäjoukon saaneen 1990-luvun tekemisistään varsin vähän kielteistä palautetta.
– Ehkä Kummelista on muotoutunut jonkin sortin suojelukohde, vaikka maailma onkin viime vuosikymmeninä monella tavalla muuttunut, Silvennoinen arveli.
Myös huumoritutkija näkee Kummeleiden säästyneet woke-kritiikiltä ja canceloinnilta.
– Jos sillä silmällä joku haluaisi lähteä prujaamaan Kummelin hommia läpi, kyllä sieltä varmasti löytyisi nykymakuun jotain arveluttaviakin piirreitä. Mutta voisin kuvitella, että ei välttämättä ole semmoista tarvetta nyt kauhean monella.
– Ja ilman muuta, aikansa tuotoksiahan komediat aina ovat, mutta jälkikäteen saattaa oivaltaa, että silloin maailma oli sellainen eikä välttämättä samanlaisia juttuja tekisi juuri nyt.
Lue myös:
Poliitikot muistelevat Heikki Silvennoista: "Ääni on hiljennyt, takaisin Tohloppiin, Kummeli 4-evö"
Uusia Silvennoisia ei ehkä tule
Silvennoisen luomien huumorihahmojen kaltaisia, koko yhteiskunnan tavoittavia ilmiöitä, ei välttämättä enää synny, Hietalahti arvelee.
– Jossain vaiheessa kaikki katsoivat Putousta, mutta ei sekään ollut mittakaavassa samanlaista kuin Kummelin katsominen.
– Jotain aivan erityistä pitää tapahtua, jotta Silvennoisen kaliiberin kokoisia uusia koomisia kykyjä pääsee nousemaan. Siihen liittyy myös se, että aika on nyt niin pirstaleinen ja viihdettä tulee niin monesta tuutista.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
5:21
Syvällinen hauskuuttaja
Hietalahti tapasi Silvennoisen ensimmäisen – ja viimeisen kerran – Ylen Perjantai-ohjelmassa lokakuussa.
Hietalahti toteaa Silvennoisen osoittautuneen yhteisessä haastattelussa olevan paitsi hauska, myös syvällinen ihminen.
– Hän kykeni mietiskelemään haastattelussa vakavia teemoja ja pureutumaan niihin, mutta sitten myös keventämään tunnelmaa jatkuvasti nasevilla käänteillä.
– Eli tuntuu, että terävä, komediallinen mieli, joka näyttää syvää ihmisrakkauttakin osoittaneen, on nyt poissa.