Fazel Mohammed esittelee lahjoituksena tullutta toppavaatekasaa Raahen vastaanottokeskuksen aulassa.
– Jäljellä on enää lasten vaatteita, kaikki ovat menneet, näyttää afganistanilainen Fazel Mohammed.
Vaikka pakkanen on tuttu juttu myös kotimaassa, Suomen talvi yllätti kylmyydellään.
– Tiesin että täällä on kylmä, mutta täällä on todella kylmä, sanoo Hasan Kosmi kääriessään kasvojensa ympärille sinistä kaulahuivia.
Porukka on lähdössä patikoimaan noin kilometrin päähän liikuntahallille, jossa alkavat pian jalkapalloharjoitukset. Kaikki pukevat suunsa ja kasvojensa suojaksi villahuivin, sillä näin kylmän ilman hengittäminen ei ole tuttu juttu.
– Kyllä talvi on tullut heille yllätyksenä eivätkä kaikki uskalla mennä ulos ollenkaan. Varsinkin lapsiperheet pysyttelevät sisätiloissa, kertoo pakolaisohjaaja Elsi Yli-Kulju.
Pureva pakkanen kangistaa kanta-asukkaatkin
Raahessa parinkymmenen asteen pakkanen terästettynä purevalla merituulella kangistaa tottuneemmankin kanta-asukkaan. Osa nuoremmista miehistä liikkuu pihassa silti hymyssä suin – ja ilman pipoa.
– Ei meillä ole täällä mitään hätää! Kylmyys ei haittaa, olemme hyvin kiitollisia kun saamme olla täällä, huikkaa nauravainen nuori mies Samim.
Kaikkiin vastaanottokeskuksiin ei ole saatu lahjoituksena tarpeeksi lämpimiä vaatteita ja kenkiä, mutta Raahessa tilanne on hyvä.
– Saimme vielä lisääkin vaatteita, joten pärjäämme kyllä, sanoo Fazel Mohammed.
Hän on tullut Suomeen jo aiemmin ja puhuu suomea jo melko hyvin. Hän toimii vertaistukena ja tulkkina muille afganistanilaisille – ja kertoo myös kylmyyden ilosanomaa.
– Minä tykkään kylmästäkin! Tekee mieli mennä lenkille joka päivä, myös kylmällä ilmalla. Olen jo tottunut talveen, väittää paksuun myssyyn ja toppatakkiin kääriytynyt nuori mies.