Helsingin Metsälän säilöönottokeskuksen pikkuruisessa tapaamishuoneessa istuu nuoren näköinen mies, joka esittelee itsensä Abrahamiksi. Viranomaiset Suomessa tosin tuntevat hänet nimellä Fantu. Tämän jutun ilmestyessä hänet on jo pakkopalautettu Etiopiaan.
STT käyttää miehestä hänen itsensä esittelemää nimeä Abraham, mutta ei julkaise sukunimeä turvallisuuden vuoksi. Abrahamin oikea ikä ja nimi eivät ole selvillä, koska viranomaiset eivät ole tehneet henkilöpaperien puutteessa asiasta lisäselvitystä.
Tapaamishuoneessa Abraham riisuu verryttelytakin ja nostaa housun lahjetta ylös. Raajoissa luikertelee arpia.
Abrahamin mukaan jäljet ovat syntyneet Etiopian hallituksen joukkojen pahoinpitelyissä. Abrahan kertoo isänsä kuuluneen Oneg-oppositiopuolueeseen, ja joukot tulivat heidän kotiinsa useita kertoja. Abrahamin mukaan lopulta joukot veivät isän ja veljen eikä hän ole saanut yhteyttä näihin vuosiin.
– En tiedä, mitä tapahtuu palaamisen jälkeen. Olen todella peloissani, Abraham sanoo.
Maahanmuuttoviraston papereista käy ilmi, että Abraham kertoi jo turvapaikkapuhuttelussa väärästä nimestä, viisi vuotta nuoremmasta iästään ja siitä, kuinka sai väärät paperit ihmissalakuljettajalta. Abrahamilta otettiin sormenjälki Kreikassa ja hänet rekisteröitiin passista löytyneellä nimellä.
Jos kertomus pitää paikkansa, Abraham on tullut Suomeen 17-vuotiaana ja Maahanmuuttoviraston puhuttelun aikaan hän olisi ollut 18-vuotias.
Maahanmuuttoviraston paperien perusteella Abrahamille on kerrottu turvapaikkapuhuttelussa, ettei hänen henkilöllisyyttään voida muuttaa ilman uusia henkilöpapereita. Minkäänlaista kannanottoa ei löydy siitä, kuinka Etiopiasta väärällä nimellä pakoileva ihminen voisi saada itselleen asiakirjat oikealla nimellä. Myöskään iänmääritystä ei koskaan tehty.
Tieto päätöksestä liian myöhään
Abrahamilla on ehtinyt olla Suomessa useita lakimiehiä, eivätkä he hänen mukaansa ole hoitaneet tehtäviään hyvin ennen viimeistä asianajajaa. Maahanmuuttoviraston ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen asia eteni hallinto-oikeuteen, mutta oikeuden päätöstä Abraham ei ilmeisesti saanut koskaan kuulla.
– Mielestäni lakimiehet ovat tehneet todella monia virheitä, Abraham kertoo.
Valitusaika hallinto-oikeuden päätöksestä oli Abrahamin mukaan ehtinyt umpeutua ennen kuin hän sai päätöksen tietoonsa. Viime heinäkuussa Rajavartiolaitoksen ulkomaalaisvalvonta pysäytti Abrahamin ja totesi hänen oleskelevan maassa laittomasti.
Rajavartiolaitoksen asiakirjassa sanotaan, että Abraham on saanut hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen tietoonsa huhtikuussa, vasta neljä kuukautta ratkaisun jälkeen.
Abrahamin nykyisen asianajajan työ viime kesänä alkoi sen selvittelystä, ketkä tätä ylipäänsä olivat avustaneet ja missä vaiheessa asian käsittely oikeasti oli. Abraham joutui hakemaan turvapaikkaa uudestaan, koska valitus alkuperäisestä hallinto-oikeuden ratkaisusta oli jätetty tekemättä.
– Hänelle oli sanottu puhelimessa, että lakimiehen tapaaminen ei ole mahdollista ja kaikki hoidetaan puhelimessa. Hänellä ei ole käyntikorttia, hän ei ole koskaan nähnyt mitään kirjoitettua eikä hän tiennyt lakimiehensä nimeä, asianajaja sanoo.
STT ei ole tavoittanut avustajaa, joka teki valituksen turvapaikkapäätöksestä hallinto-oikeuteen.
Abrahamin nykyinen asianajaja haluaa puhua jutussa nimettömänä, koska on saanut vihapalautetta turvapaikanhakijoiden avustamisesta.
Migri olisi halunnut enemmän yksityiskohtia
Abrahamin turvapaikan tarvetta on tällä hetkellä käsitelty kaksi kertaa Maahanmuuttovirastossa ja kahdesti hallinto-oikeudessa. Jokaisella kerralla päätökset ovat olleet kielteisiä.
Toisella kerralla hallinto-oikeus ei enää tutkinut turvapaikkahakemusta. Asianajaja haki valituslupaa ja käännytyksen täytäntöönpanokieltoa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka ei estänyt palautusta. Lopullista päätöstä asiasta KHO ei ole tehnyt.
Ratkaisu on kerta toisen perään nojannut Maahanmuuttoviraston ensimmäiseen turvapaikkapuhutteluun.
Maahanmuuttoviraston alkuperäisessä päätöksessä viitataan ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin vuoden 2016 raporttiin, jonka mukaan Etiopian hallitus on käyttänyt kovia otteita Oromo-väestöön.
– Maatieto ei kuitenkaan tue sellaista johtopäätöstä, että jokainen oromo olisi vainon vaarassa etnisen taustansa vuoksi, päätöksessä sanotaan.
Maahanmuuttoviraston kuulemisessa Fantuna puhuteltu Abraham kertoo, ettei ollut nuoren ikänsä takia juurikaan mielenosoituksissa muun perheen tavoin. Maahanmuuttovirasto katsoi myös, että esimerkiksi kertomuksessa pahoinpitelyistä olisi pitänyt olla enemmän yksityiskohtia.
Nykyinen asianajaja on valituksessaan hallinto-oikeuteen kyseenalaistanut muun muassa sitä, kuinka paljon turvapaikkapuhuttelun tehnyt virkamies tai Abrahamin oma lakimies ovat ylipäätään yrittäneet kysyä lisätietoa.
Abrahamia avusti turvapaikkapuhuttelussa lakimies ja keravalainen SDP:n kaupunginvaltuutettu Ville Hoikkala. Hoikkalan mukaan hän oli keskustellut Abrahamin kanssa helmikuussa 2016 puolen tunnin ajan. Turvapaikkapuhuttelu oli lokakuussa 2016.
– Lähinnä kysyin, mikä hänen juttunsa on ja mistä siinä on kyse. Sitten kerroin, miten turvapaikkaprosessi etenee. Lopuksi kysyin, haluaako hän tietää vielä jotain. Korostan aina, että tässä puhutaan heidän elämästään eli he ovat itse oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.
Hoikkala sanoo, ettei pysty muistamaan enää yksityiskohtia turvapaikkapuhuttelusta.
– Neuvon asiakkaita, että tärkeintä on puhua lyhyitä selkeitä lauseita ja edetä kertomuksessa kronologisesti.
Maahanmuuttovirasto ei myöskään uskonut Abrahamin kuuluvan Oromo-väestöön, koska isällä ja äidillä oli kertomuksen mukaan eri tausta eikä hakija itse puhut oromoa. Epäuskottavaksi jäi viraston mukaan myös kertomus isän poliittisesta toiminnasta oppositiossa.
Abraham itse sanoo STT:n haastattelussa, että hän oli kuulemisessaan järkyttyneessä tilassa matkansa vuoksi. Hän kertoo yksityiskohtaisesti esimerkiksi salakuljettajansa väkivallasta Etelä-Euroopassa, mikä hänen mukaansa vaikutti vointiin puhuttelun aikaan.
Abrahamin asianajajan mukaan koko asia oli lähtenyt vinoon jo ensimmäisessä puhuttelussa eikä valituksen unohtuminen ensimmäisen hallinto-oikeusratkaisun jälkeen ole ainakaan helpottanut työtä. Koko käsittely on nojannut ensimmäisen turvapaikkapuhutteluun.
– Hänen uuden hakemuksensa jälkeen emme päässeet kuulemiseen, jossa esimerkiksi minä kokeneena avustajana olisin ollut auttamassa häntä sen kertomisessa, mitä hänelle on tapahtunut lapsena ja millä tavoin häntä on kidutettu, asianajaja sanoo.
Professori: Huono oikeusapu ja heikko tulkkaus näkyvät päätöksissä
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen ei halua ruotia yksittäistapausta, mutta suostuu yleisellä tasolla puhumaan tämän hetken turvapaikanhakijoiden oikeusturvan toteutumisesta.
Ojasen mukaan varsinkin turvapaikkaprosessin alkuvaiheen oikeusavussa on ollut kangerteluja sen jälkeen, kun hallitus päätti rajoittaa turvapaikanhakijoiden maksutonta oikeusapua vuoden 2015 turvapaikkaryntäyksen jälkeen.
– Olisi yhtä hyvin turvapaikanhakijan, viranomaisten ja tuomioistuinten etu, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asia selvitettäisiin kunnolla, Ojanen sanoo.
Ojasen mukaan tilanne on ajautunut siihen, että heikosti tehdyt turvapaikkapuhuttelut ja ajoittain heikko tulkkauksen taso ovat sysänneet selvitystaakkaa hallinto-oikeuksille ja pahimmissa tapauksessa vaikuttavat koko lopputulokseen. Tämä taas lisää Ojasen mukaan hakijoiden tarvetta tehdä uusintahakemuksia.
– Hallinto-oikeudet tai jopa korkein hallinto-oikeus ovat joutuneet hankkimaan selvitystä, joka olisi pitänyt hankkia jo turvapaikkapuhuttelussa ja ensivaiheen päätöksenteossa.
Ojanen sanoo, että turvapaikanhakijan ikä pitäisi aina ottaa huomioon asian käsittelyssä. Jos ihmistä voidaan perustellusti pitää lapsena, pitäisi kertomuksessa hyväksyä enemmän puutteita kuin aikuisella. Ajoittain kidutuksesta kertominen voi olla sen kokijalle vaikeaa, vaikka paikalla olisi hyvä asianajaja ja tulkkaus olisi kunnossa.