"Tuossa on lasten leikkipiha ja heti sen takana hyvät paikat pistää" – paheneva huumeongelma vaikuttaa jo asukkaiden turvallisuuteen Helsingissä

Huumerattijuopumusepäilyjen määrä ylitti poliisin tilastojen mukaan alkuvuonna koko maassa ensimmäisen kerran historiassa alkoholirattijuopumusten määrän.

Helsingissä huumeet olivat tammi- ja huhtikuun välisenä aikana osallisina peräti yli 72 prosentissa kaikista rattijuopumustapauksista.

Huumeongelma keskittyy

Helsingissä huumeongelma näkyy parhaiten – tai pahiten – itäisessä kantakaupungissa. Esimerkiksi Puu-Vallilan idylli on joidenkuiden asukkaiden mukaan muuttunut aiempaa levottomammaksi sen jälkeen, kun alueelle siirrettiin opiaattien korvaushoitopiste.

Puuvallilalaisten mielestä ongelmien keskiössä ei ole tosin vain kyseinen hoitopaikka. Yksi huumeiden käyttäjien suosimista kohteista sijaitsee korkealla kalliolla.

– Tuossa on lasten leikkipiha ja heti sen takana on hyvät paikat pistää. Ei kukaan halua lapsille näyttää sellaista, Sininauhasäätiön vertaistukitoiminnan asiantuntija Juha-Pekka Pääskysaari arvioi.

Korvaushoitopiste ei tuo neuloja maastoon

A-klinikan aluejohtajan Antti Immosen mukaan korvaushoitoklinikkaa ei voi syyttää kaikista Puu-Vallilan huumeongelmista.

– Hoidon alussa, kun asiakkaat ovat vasta sitoutumassa meidän hoitoomme, on varmasti sellainen vaihe, että asiakkaat eivät ole vielä päässeet irti aiemmasta maailmasta. Siinä vaiheessa rauhattomuudesta ja varkauksista osa on meidän asiakkaidemme aiheuttamia. 

– Mutta (väite siitä), että suuri osa meidän korvaushoitoasiakkaistamme valuisi hoitonsa jälkeen Vallilan puistoihin käyttämään piikkihuumeita, tuntuu minusta kohtuuttomalta. Koko hoito perustuu siihen, että näin ei enää tarvitsisi tehdä. Muistuttaisin myös siitä, että korvaushoitopisteestä ei lähde liikkeelle ruiskuja ja neuloja. Meiltä ei niitä anneta.

Hoitopaikkaa ei voi rakentaa kaatopaikan reunalle

Miksi hoitopisteet sitten tuntuvat keskittyvän samoille alueille?

– Palveluiden pitää olla siellä, missä ovat niitä tarvitsevat käyttäjät, Immonen toteaa.

– Palveluiden on oltava myös hyvin kaikkien tavoitettavissa. Hoitoon pitää päästä julkisilla niin, että asemalta on kävelymatka hoidon piiriin. Ei palveluja voi tuottaa – niin kuin joku on ehdottanut – jonnekin kaatopaikan reunalle. Se ei ole mitenkään perusteltavissa.

Vallila ei ole tilastoissa rikosten tyyssija

Tilastojen valossa tilanne ei ole esimerkiksi Puu-Vallilassa sen huonompi kuin ennenkään. Itse asiassa Vallilan hälytysalueella poliisin tietoon tulleiden rikosten kokonaismäärä on laskenut vuodesta 2017 vuoteen 2019.

Tammi-elokuussa 2020 rikosten kokonaismäärä on ollut kutakuinkin viime vuoden vastaavan ajan tasalla.

Helsingin kaupungin poliisikoordinaattori Heikki Sandberg kertoo, että asukkaiden palautteen perusteella huumeet lisäävät kuitenkin turvattomuuden tunnetta eri kaupunginosissa.

– Lapset eivät uskalla mennä pimeällä ulos ja tämäntyyppistä. 

Kaupunki on pyrkinyt vastaamaan palautteeseen muun muassa lisäämällä valaistusta.

– Muun muassa poliisin kanssa ollaan yhteistyössä hyvin paljon, kehitetään valaistuksen lisäämistä, valvontakameroita ja vartijoita sellaisiin paikkoihin mihin niitä välttämättä tarvitaan, Sandberg listaa.

Toisaalta uusia hoitopisteitä suunnitellaan nyt myös Länsi-Helsinkiin.

– Ne voisivat olla myös pienempiä kooltaan, niin että ei tapahtuisi niin sanottua sumppuuntumista.

Sandberg tähdentää A-klinikan aluejohtajan Antti Immosen tavoin sitä, että hoitopaikkoja ei voi sijoittaa minne tahansa ”periferiaan”.

– Kaikilla kaupunkilaisilla on oikeus täällä olla ja asua. Meidän tehtävämme on huolehtia myös (apua tarvitsevien) terveydestä ja turvallisuudesta. 

Sandberg toteaa vielä, että kaupungissa ovat kaupungin ongelmat.

– Helsinki on Suomen pääkaupunki ja mitä lähempänä keskustaa asuu, siihen liittyy vilkasta elämää, johon liittyy välillä myös häiriökäyttäytymistä.

Piileekö ratkaisu yhteistyössä?

Muun muassa asunnottomuuden ja päihteidenkäytön kanssa painivia ihmisiä auttavan Sininauhasäätiön vertaistukitoiminnan asiantuntija Juha-Pekka Pääskysaari kannustaa ongelma-alueiden asukkaita muistamaan tilanteen inhimillisen puolen.

Hän arvelee, että tärkeintä olisi saada asukkaat ja alueen eri toimijat yhteistyöhän keskenään.

– En sano, että pelko olisi turha. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa alkaa olla maailman meininki. Jostain luin, että ei ole aiemmin tarvinnut lukita ovia, mutta nyt pikkuhiljaa tarvitsee.

– Mutta kyllä ongelmat yleensä pikkuhiljaa ratkeavat tai tulevat siedettävämmiksi niin, että niiden kanssa ihmiset oppivat elämään. Enkä tarkoita sitä, että esimerkiksi Puu-Vallilan asukkaiden pitää kokonaan muuttua, mutta kun he saavat asiasta enemmän tietoa, asenteet muuttuvat vähän sallivammiksi.

Jokaisella on ihmisarvonsa

Pääskysaaren mielestä julkisessa keskustelussa unohdetaan usein päihteiden käyttäjien ihmisarvo.

– Oli ihminen sitten asunnoton, paperiton maahanmuuttaja tai päihteiden käyttäjä, me ollaan kaikki ihmisiä. Usein ymmärrämme asian vasta, kun läheiselle käy jotain.

– Se on jotenkin surullinen ajatus, että minä alan suvaitsemaan asunnottomuutta vasta, kun olen itse tai joku sukulainen on ollut asunnoton ja on nähnyt sen kärsimyksen ja tajunnut, että sille oli lottovoitto päästä asumaan asumisyksikköön. Tai jonkun äiti ymmärtää, kun hänen poikansa tai tyttönsä on päässyt korvaushoitoon.

Monisyiselle ongelmalle ei ole Pääskysaaren mukaan helppoja ratkaisuja.

– Se, että sanotaan, että ”perkele, selkärangasta kiinni ja töihin”, ei auta. Kun ihmisellä on tuskaa jo ennestään ihan älyttömästi, ympäristön ei pidä luoda sitä vielä lisää ajamalla hänet vielä eriarvoisempaan tilanteeseen.