Jarkko Vesikansa: Laman taittaja Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä -elämäkertakirja on hurja järkäle. Liki 500 sivua talouspolitiikkaa Sailaksen vinkkelistä. Kirja kuitenkin alkaa kuin Suomen sodanjälkeiseen historiaan sijoittuva romaani.
"Kesä 1945 veteli viimeisiään. Säät olivat jo kylmenneet ja illat tummuneet. Kalajokilaaksossa kunnanlääkäreillä oli yksi toive ylitse muiden: kunpa tässä pohjoisessa, peltoaukeiden, latojen ja soiden hallitsemassa tasaisessa jokilaaksossa vältyttäisiin kulkutaudeilta."
Niukkuus oli arkea Sailaksen lapsuudessa ja nuoruudessa, ja ajoittain myös ankara työttömyys. Ansiosidonnaista ei oltu vielä keksitty, mutta korvausta vastaan osa työttömistä pääsi työttömyystöihin. Kuivatusojaa lapioi talvipakkasessa myös Raimo Sailaksen isä Aarne Sailas.
Lue myös:
Sailaksen elämäkerta: Kekkonen järjesti naisystävälleen remonttirahaa lisäbudjetista
"Työttömyyden riivaamat miehet olivat polkeneet paikalle pyörillä eri puolilta pitäjää. Pakkanen paukkui ja maassa oli lunta lähes metrin verran, mutta kaivamaan oli ryhdyttävä. Työnjohtajien pitämän käskynjaon jälkeen miehet alkoivat lapioida lunta pois. Sitten pari työmiestä asetti routaiseen maahan räjähdyspanokset, ja pum, maa ja lumi pöllysivät kuin sodassa, josta monilla oli eläviä muistoja.
