1950-luvun Suomessa koulutusta alettiin pitää väylänä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Mutta oppikouluun tai tuolloin viralliselta nimeltään keskikouluun pääsi neljän kansakouluvuoden jälkeen vain, jos pärjäsi pääsykokeissa.
Valtiovarainministeriössä pitkän virkauran tehnyt Raimo Sailas pärjäsi. Hän pääsi Nivalan keskikouluun parhailla pisteillä.
– Se oli suuri asia, Raimo muistelee tänään julkaistussa, Jarkko Vesikansan kirjoittamassa uutuuskirjassa Laman taittaja – Raimo Sailas ja kolme talouskriisiä.
– Ajelin pyörällä koululta kotiin muina poikina. Näin jo kaukaa peltoaukean takaa, että isä ja äiti olivat tekemässä kukkapenkkiä illan viiletessä.
Mutta mihinkään tuuletuksiin Sailas ei ratkennut. Se ei ole kuulunut myöhemminkään Sailaksen tyyliin, ainakaan julkisuudessa.
– Pysäköin pyörän saunan päähän ja lähdin kävelemään pihan poikki puhumatta mitään. (…) Olin juuri katoamassa talon kulman taakse, kun äidiltä pettivät hermot, ja hän kysyi, että pääsinkö. Vastasin vain päässeeni ja jatkoin matkaa.
Lukukausimaksut estivät monen opiskelun
1950-luvulla ja vielä 1970-alussakin keskikouluissa perittiin lukukausimaksuja.