-Kirja on merkinnyt minulle niin paljon. Se on antanut minulle elämän, sanoo 72-vuotias Raimo Kautiainen helsinkiläisen ravintolan kokoushuoneessa.
Siellä on juuri julkistettu hänen tyttärensä Ira Vihreälehdon kirja Tuntematon sotavanki.
Kirja kertoo Kautiaisen isän etsinnästä. Aluksi tiedettiin vain, että isä oli venäläinen sotavanki ja ollut Otavan koulutilalla Mikkelissä jatkosodan aikana. Toinen vihje oli vanha valokuva hevosvaunuissa seisovasta nuoresta miehestä, joka oli Kautiaisen äidin Lempin albumissa. Tämän hevosmiehen uskotaan olevan Kautiaisen isä.
Kaikki sotavankien jälkeläiset eivät ole halukkaita puhumaan saati selvittämään isiensä taustoja. Toisin on Kautiaisen laita.
-En ole 30 vuotta muuta ajatellutkaan kuin, että joku etsisi jotakin isästäni. Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi ajatellut, että kunpa joku pystyisi jollain lailla auttamaan minua.
Apu oli lähellä, ja kaksi vuotta sitten tytär alkoi selvittää toden teolla isänsä isän henkilöllisyyttä.
Vangit olivat heimosotavankeja
Ira Vihreälehto teetti dna-testin sekä itsestään että isästään, ja tulos oli yllätys. Varttivenäläiseksi itseään aiemmin luonnehtinut Vihreälehto huomasi, ettei sille ollut enää katetta.
-Etninen kattaus osoitti, etten olekaan kovin venäläinen, mikä hämmästytti minua. Tarina oli selvästi kertonut, että kyse oli venäläisestä sotavangista. Isän tulos oli voimakkaammin venäläinen, mutta edelleenkään ei puhuta kovin vahvasti venäläisestä henkilöstä, ei lähelläkään 50:tä prosenttia.
Tämän jälkeen alkoivat Kansallisarkisto ja sen asiakirjat sotavangeista vetää Vihreälehtoa puoleensa.