Lammilla asuva Sini-Tuulia Norrbacka tiesi kyllä jo lukiotaivaltaan aloittaessa, että helmikuussa olisi aika juhlia vanhojentansseissa. Nuoren naisen mieltä painoi kuitenkin se, että perheellä oli taloudellisesti tiukkaa.
Unelmien mekko, sininen ja näyttävä, tuntui kaukaiselta haaveelta.
– Olen pienestä asti harrastanut tanssia, joten tiesin, että haluan tietenkin osallistua. Mietin kovasti sitä, että se tulee olemaan niin kallista.
Sini-Tuulian kummit olivat lupautuneet auttamaan kustannuksista.
– Silloin en olisi kyllä kovin kallista viitsinyt pyytää, kun he olivat lupautuneet jo niin ihanaan eleeseen.
Sini-Tuulian äiti Sirpa Norrbacka löysi viime kesänä yllättäen ryhmän, jossa lahjoitettiin vanhojentanssiasuja niitä tarvitseville.
– Perheessämme on ollut viime vuosien aikana paljon sairauslomia ja työttömyyttä, ja toimeentulo on ollut yhden työssäkäyvän varassa. Meillä on kuusi lasta, joten kuluja riittää.
1:12
