Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi henkilökohtaisen muiston edesmenneestä Martti Ahtisaaresta muistopuheessaan Ahtisaaren hautajaisissa. Puheen voi lukea kokonaisuudessaan artikkelin alaosasta.
Vuosi oli 1996, kun Italian Firenzessä järjestettiin EU-huippukokous. Ahtisaari oli silloin Suomen presidentti. Valtiovarainministeri Niinistö pääsi mukaan nopealla aikataululla pääministeri Paavo Lipposen sijaisena.
Helsingin Sanomien vuoden 1996 artikkelin mukaan "Niinistö sai vain pikaohjeistuksen ja saatesanat: mene sinne, minne Lipposenkin piti mennä".
Tuohon aikaan oli epäselvyyttä siitä, kuka Suomea edustaa Euroopan unionissa. Puhuttiin "lautaskiistasta".
Niinistön muistopuheen perusteella Ahtisaari vaikuttaa tehneen silloin vaikutuksen nykyiseen presidenttiin.
– Martti Ahtisaarta arvostettiin maailmalla, Niinistö sanoi muistopuheessaan.
– Arvostus näkyi myös vaikkapa EU:n Firenzen huippukokouksen illallisella 1996, jota noviisina pääsin seuraamaan. Valtionpäämiehet puhuivat vapaasti siitä, mitä päivällä ei ollut avattu, samalla nauttien pöydän antimista. Tuli hetki, jolloin haarukat pysähtyivät. Martti Ahtisaarella oli puheenvuoro, pöydän tunnelma tiivistyi. Haluttiin tarkoin kuulla, mitä hänellä oli sanottavaa, Niinistö jatkoi.
Lue myös: MTV seuraa Ahtisaaren hautajaispäivän kulkua
"Pienikin maa voi saada aikaan suuria"
Puheessaan Niinistö käy läpi myös Ahtisaaren merkittävää rauhantyötä.
Hän nosti esiin Ahtisaaren taustan Karjalan evakkona.
– Omien sanojensa mukaan hän oli ikuinen evakko. Tämä lapsuuden kova kokemus arjen haavoittuvuudesta auttoi häntä myöhemmin asettumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan.
Ahtisaari auttoi hädänalaisia ihmisiä useilla mantereilla.
– Presidentti Ahtisaaren työ Indonesiassa, Kosovossa, Namibiassa ja muualla on jättänyt jälkensä lukemattomien ihmisten elämään.
Ahtisaaren kansainvälinen työ näkyi myös hautajaisissa ulkomaisina arvovieraina. Paikalle saapuivat esimerkiksi Kosovon presidentti Vjosa Osmani, Namibian presidentti Hage Geingob ja Tansanian entinen presidentti Jakaya Kikwete.
Niinistön mukaan Ahtisaaren perintö näkyy myös jatkossa Suomen diplomatiassa.
– Se on myös inspiroinut, ja inspiroi edelleen, useita suomalaisia diplomaattisukupolvia. Hänen esimerkkinsä osoitti, kuinka kova työ ja vahva vakaumus kantavat hedelmää. Että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria, Niinistö lausui.
Lue myös: Irlannin entinen presidentti Robinson muistelee Ahtisaarta: "Tarkastivat viemäreitä etsiäkseen aseita"
Koskettava viesti omaisille
Oman huomionsa Niinistön puheen lopussa sai Ahtisaaren perhe, vaimo Eeva ja poika Marko.
– Viime kädessä, ja ennen kaikkea, Martti Ahtisaari oli aviopuoliso ja isä. Tämäkään ei ollut hänelle yksisuuntainen tie.
– Eeva ja Marko, olette kulkeneet pitkän matkan Martin rinnalla. Hän toi monessa yhteydessä esiin tukenne korvaamattoman merkityksen. Huolenpitonne hänestä sairastumisen jälkeen on ollut koskettavaa.
Niinistö myös muistutti, että Eeva Ahtisaaren rooli oli paljon muutakin kuin tehtävät diplomaatin puolisona.
– Te olette tehneet valtavan yhteisen työn. Kevään valtiovierailullani Namibiassa toistui tavan takaa muisto Eevasta ja Martista, ja siitä, mitä te saitte yhdessä aikaan.
Lue myös: Tämä hetki jäi Martti Ahtisaaren läheisen avustajan mieleen: "Ei enää tapahdu minulle uusiksi"
Namibiassa on jopa enemmän Martteja kuin Suomessa, eikä syynä ei ole Ahtisaari
Lue puhe kokonaisuudessaan:
Suuri elämäntyö on täyttynyt. Martti Oiva Kalevi Ahtisaari, tasavaltamme kymmenes presidentti, on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Martti Ahtisaari eli pitkän ja vaikuttavan elämän. Hän oli suuri suomalainen, Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu. Hän jätti kädenjälkensä sekä kansalliseen että kansojen väliseen historiaan.
Kaiken toiminnan keskiössä hänellä oli ihminen. Hän näki jokaisen lähimmäisenä, ja heistä kaikkein paatuneimmissakin jotakin hyvää, jota kohti kurottaa. Jonka varaan rakentaa yhteyttä ja rauhaa. Toimia väsymättä paremman huomisen hyväksi.
***
Martti Ahtisaari oli hyvin vähän poliitikko ja hyvin paljon diplomaatti. Presidentinvaaleissa 1994 hän teki sivuväliintulon – politiikan ulkopuolinen valittiin politiikan päänäyttämölle.
Hän ei pyrkinyt mukautumaan poliittiseen tapakulttuuriin, josta myös seurasi arvostelua. Mutta ennen pitkää poliittinen tapakulttuuri alkoikin mukautua lähemmäs hänen suuntaansa. Niin kuin on hyvin kuvattu, hän oli ”matalien hierarkioiden ihminen”.
Tuloksekkaassa johtajuudessa, samoin kuin onnistuneessa diplomatiassa, ei voi piiloutua lausuntojen, lakipykälien tai protokollan taakse. Sitä tehdään persoonalla. Ja näin Ahtisaari totisesti teki.
Hänen kanssaan työskennelleet ovat kuvanneet häntä rauhalliseksi, kärsivälliseksi ja lämpimäksi. Mieheksi, joka malttoi pysähtyä ja kuunnella. Mutta tarvittaessa myös tiukaksi ja määrätietoiseksi neuvottelijaksi.
Moni on varmaan saanut jakaa kokemuksen siitä, miten mestarillisesti Martti osasi purkaa jännittyneisyyttä tai aristelua häntä tapaamaan tulleilta; usein siihen riitti lämmin avaus: Hei, mikäs nyt mieltäsi painaa?
***
Omien sanojensa mukaan hän oli ikuinen evakko. Tämä lapsuuden kova kokemus arjen haavoittuvuudesta auttoi häntä myöhemmin asettumaan konfliktialueiden hädänalaisten ihmisten asemaan.
Olisi helppo ajatella, että lapsuudessa tapahtunut juuriltaan repäisy ajoi häntä maailmalle. Tätä hän tuskin olisi itse allekirjoittanut. Nuoren mielen uteliaisuus ja päättymätön aktiivisuus häntä maailmalle vei, mutta juuret olivat ja säilyivät syvällä Suomen maaperässä.
Martti tunsi maansa. Kodin paikka oli vaihdellut ja sitä kautta hän oppi tuntemaan monenlaista suomalaisuutta, kaikkea hyvällä muistaen ja arvostaen. Tämän saivat kokea myös kansalaiset lukuisilla maakuntamatkoilla. Niitä riitti; ”Totta kai tulen” oli usein kuultu vastaus kutsuihin eri puolille maata.
Presidentin toimikausi 1994 alkoi ankean talouden vallitessa. Ensitöikseen presidentti tarttui näkyvästi keskusteluun ja toimiin, jotta laman jäljet korjattaisiin ja talous lähtisi nousuun. Isänmaan asia, ulkosuhteissa ja taloudessa menestyvä Suomi oli tavoitteena.
Virkaanastumispuheessaan hän edellytti oikeudentuntoa tulevilta päätöksiltä: ”Ihmisarvo on asetettava uuden yhteisymmärryksen politiikan käyttövoimaksi. On huolehdittava siitä, että heikoimmissa asemissa olevat lähimmäisemme eivät menetä uskoa huomiseen”.
***
Martti Ahtisaarta arvostettiin maailmalla. Näkyvin tunnustus oli Nobel-palkinto, joka myönnettiin hänelle merkittävistä ansioista rauhan työssä. Hän on myös jäänyt pysyvään muistiin, niin monet terveiset ja muistamiset olemme maailmalta kuulleet.
Arvostus näkyi myös vaikkapa EU:n Firenzen huippukokouksen illallisella 1996, jota noviisina pääsin seuraamaan. Valtionpäämiehet puhuivat vapaasti siitä, mitä päivällä ei ollut avattu, samalla nauttien pöydän antimista. Tuli hetki, jolloin haarukat pysähtyivät. Martti Ahtisaarella oli puheenvuoro, pöydän tunnelma tiivistyi. Haluttiin tarkoin kuulla, mitä hänellä oli sanottavaa.
Rauha oli hänelle teonsana: tahdon asia. Se merkitsi täyttä omaa omistautumista työlle, mutta myös haastetta niille, joilla oli valtaa vaikuttaa. Sanoma heille kuului: ”aina on etuja, joita sota edistää. Siksi he, joilla valtaa ja vaikutusvaltaa on, voivat myös pysäyttää ne.”
Epäilemättä hän rauhanvälityksessä levolliseen tyyliinsä purki aluksi jännitteitä, kuunteli enemmän kuin puhui, johdatteli osapuolet kiistan ytimeen – ja näin vähin erin riisui heidät aseista.
Tämä oli uskoa siihen, että minkä ihminen on rikkonut, ihminen myös korjaa. Rauhanvälittäjänä oli tärkeää, että kaikkien, joita sota koskee, tuli saada äänensä kuuluville. Naisten ja tyttöjen aseman turvaaminen oli erityisen tärkeää.
Presidentti Ahtisaaren työ Indonesiassa, Kosovossa, Namibiassa ja muualla on jättänyt jälkensä lukemattomien ihmisten elämään. Moni hänet maailmalla kohdannut on tullut myös tänne tänään pitkien matkojen takaa kunnioittamaan hänen muistoaan. Se on myös inspiroinut, ja inspiroi edelleen, useita suomalaisia diplomaattisukupolvia. Hänen esimerkkinsä osoitti, kuinka kova työ ja vahva vakaumus kantavat hedelmää. Että diplomatian kentällä pienikin maa voi saada aikaan suuria.
***
Viime kädessä, ja ennen kaikkea, Martti Ahtisaari oli aviopuoliso ja isä. Tämäkään ei ollut hänelle yksisuuntainen tie. Eeva ja Marko, olette kulkeneet pitkän matkan Martin rinnalla. Hän toi monessa yhteydessä esiin tukenne korvaamattoman merkityksen. Huolenpitonne hänestä sairastumisen jälkeen on ollut koskettavaa.
Eevan rooli oli paljon muutakin kuin tehtävät diplomaatin puolisona. Te olette tehneet valtavan yhteisen työn. Kevään valtiovierailullani Namibiassa toistui tavan takaa muisto Eevasta ja Martista, ja siitä, mitä te saitte yhdessä aikaan.
***
Koko Suomi sekä Martti Ahtisaaren ystävät ja työtoverit maailmalla muistavat tänään presidentti Ahtisaarta ja hänen elämäntyötään syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta tuntien sekä läheisten suruun osaa ottaen.