Kunnes kuolema heidät erottaa. Tai sitten avioero. Tosiasia on, että avioliitto päättyy aina.
Viime vuosien tilastojen mukaan suomalaisen ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä, keskimäärin 10 avioliittovuoden jälkeen.
Avioeroprosessi etenee joka kerta lähestulkoon samalla kaavalla: pari kiikuttaa eropaperit käräjäoikeuteen, pohtii päätöstään kuuden kuukauden ajan, hakee lopullista eroa, jakaa omaisuuden ja sopii tai kiistelee lasten huoltajuudesta, mikäli lapsia on liiton aikana syntynyt.
Yhtäläisyydet eronneiden pariskuntien välillä jäävät kuitenkin siihen. Byrokratian ja paperityön taustalle kätkeytyy satoja tuhansia tarinoita, jotka kaikki eroavat toisistaan. Myös avioeron herättämät tunteet ovat henkilökohtaisia; siinä missä joku voi kokea surua, menetystä ja epätoivoa, joku toinen voi olla vain helpottunut tai nauttia jopa vapauden huumaavasta tunteesta.
Vaikka avioerot käsitellään tuomioistuimessa, oikeus ei selvitä, minkä vuoksi eroa on haettu. Käytäntö säästää aikaa ja vaivaa, sillä avioeroihin perehtyneiden tutkijoiden mukaan myöskään eronneilla itsellään ei ole aina käsitystä siitä, mikä lopulta rikkoi yleensä solmimisvaiheessa elämänmittaiseksi ajatellun liiton.
"Olin elänyt yksin jo vuosia"
Sini, 37, ei osaa sanoa hetkeä, jolloin hän ei ollut enää onnellinen avioliitossaan. Sen sijaan hetki, jolloin hän tajusi haluavansa avioeron, on kirkkaasti mielessä.