Triathlonissa mitataan sitkeyttä – asiantuntijat varoittavat hyppäämästä liian innokkaasti mukaan äärimmäisiin urheilusuorituksiin: "Suomessa tykätään lähteä heti pitkille matkoille"

Triathlonia kutsutaan kestävyyslajien kuninkaaksi – eikä suotta. Kilpailumatkoista pisin on täyspitkä Ironman, jossa uidaan melkein neljä kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan vielä maratonin verran.

Laji vaatii harrastajaltaan hengästyttävän paljon erityisesti kisan ensimmäisellä osuudella.

– Avovesiuintiin tulisi valmistautua hyvin, sillä kyseessä on hyvin eri asia kuin altaassa uiminen. Vedessä ei voi pitää taukoja, siellä voi tapahtua tönimistä ja pahimmillaan jopa paniikkikohtauksia, toteaa Suomen triathlonliiton päävalmentaja Paul Sjöholm.

Matkaan ei kuitenkaan kannata lähteä noin vain. Kestävyysurheilulajien suosion noustessa myös triathlon-kilpailujen osallistujamäärät ovat tuplaantuneet.

Sjöholm toppuuttelee innokkaimpia kokeilemaan lajia ensin pienemmissä pätkissä. 

– Tärkeintä olisi aloittaa lyhyistä matkoista, kuten sprinttimatkasta. Suomessa tykätään lähteä heti pitkille matkoille, mutta mielestäni täysimatkaiseen kisaan lähteminen on neljän tai viiden vuoden projekti.

Harrastamisen tulisi kulkea muun elämän kanssa käsi kädessä

Kestävyyslajien trendikkyys on huomattu myös lääkärin vastaanotolla. Suurimmat urheilijoiden kohtaamat ongelmat eivät yleensä liity kilpailutilanteissa sattuneisiin tapaturmiin, vaan pikemminkin muun elämän ja urheilun yhteensovittamiseen.

– Omaa treenaamista ei aina osata mitoittaa. Saatetaan innostua liikaa, jolloin tulee rasitusvammoja. Myös omasta palautumisesta ja jaksamisesta tingitään usein, kertoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka. 

Keskimäärin triathloneissa ei satu kuolemaan johtavia tapauksia kuin yhdelle kilpailijalle 50 000:sta, mutta asiantuntijat muistuttavat rauhallisen aloittamisen tärkeydestä. 

– Vauhtisokeus liittyy usein siihen, ettei elämän eri osa-alueita oteta huomioon. Keholle ei anneta aikaa toipua.

– Nykypäivänä työn vaativuus on lisääntynyt ja tyypillisesti työpäivä istutaan aamusta iltaan keskittyen, minkä jälkeen mennään vielä väkipakolla urheilemaan. Täytyy muistaa lähtötilanne ja suhteuttaa harrastaminen omiin resursseihin, Laukka selittää.