Kesä on kuntoilutapahtumien kulta-aikaa ja moni satunnainen lenkkeilijä innostuu asettamaan tavoitteita esimerkiksi puolimaratonille tai muulle kestävyysmatkalle. Myös hittilaji triathlon on kasvattanut suosiotaan. 

Triathlonia kutsutaan kestävyyslajien kuninkaaksi – eikä suotta. Kilpailumatkoista pisin on täyspitkä Ironman, jossa uidaan melkein neljä kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan vielä maratonin verran.

Laji vaatii harrastajaltaan hengästyttävän paljon erityisesti kisan ensimmäisellä osuudella.

– Avovesiuintiin tulisi valmistautua hyvin, sillä kyseessä on hyvin eri asia kuin altaassa uiminen. Vedessä ei voi pitää taukoja, siellä voi tapahtua tönimistä ja pahimmillaan jopa paniikkikohtauksia, toteaa Suomen triathlonliiton päävalmentaja Paul Sjöholm.

Matkaan ei kuitenkaan kannata lähteä noin vain. Kestävyysurheilulajien suosion noustessa myös triathlon-kilpailujen osallistujamäärät ovat tuplaantuneet.

Sjöholm toppuuttelee innokkaimpia kokeilemaan lajia ensin pienemmissä pätkissä. 

– Tärkeintä olisi aloittaa lyhyistä matkoista, kuten sprinttimatkasta. Suomessa tykätään lähteä heti pitkille matkoille, mutta mielestäni täysimatkaiseen kisaan lähteminen on neljän tai viiden vuoden projekti.

Harrastamisen tulisi kulkea muun elämän kanssa käsi kädessä

Kestävyyslajien trendikkyys on huomattu myös lääkärin vastaanotolla. Suurimmat urheilijoiden kohtaamat ongelmat eivät yleensä liity kilpailutilanteissa sattuneisiin tapaturmiin, vaan pikemminkin muun elämän ja urheilun yhteensovittamiseen.