Lukuisissa suhteissa on luottamuspula – vai mistä muusta kielii se, että moni aivan tavallinen suomalainen palkkaa kumppaninsa kannoille yksityisetsivän?
Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että joku seuraa sinua? Onko puolisosi mustasukkaista sorttia?
Et välttämättä ole vainoharhainen, sillä yksityisetsivän palkkaaminen puolison varjostamiseksi on yhä yleisempää.
– Puolet toimeksiannoistani tulee yksityisiltä, ja heistä suurin osa epäilee puolisoaan uskottomuudesta, yli parikymmentä vuotta alalla työskennellyt Matti Kauranen kertoo.
Kauranen varjostaa ihmisiä sivutyönä omassa firmassaan. Tyypillistä työpäivää ei ole.
– Seuraan uskottomuudesta epäiltyjä puolisoja esimerkiksi työmatkoilla, firman juhlissa ja risteilyillä.
Työ alkaa taustojen selvittämisestä. Yleensä kaikki tarvittavat tiedot saa toimeksiantajalta.
– Varustaudun seurantaan kiikareilla, kameralla ja oikeanlaisella vaatetuksella.
Mitään erityisiä valeasuja ei käytetä: tavoitteena on sulautua ympäristöön.
– Seuraan kohdetta vaikka ravintolaan, mutta työpaikalle en mene. Onhan sekin toki mahdollista, jos kyseessä on kaupan kassa, Kauranen sanoo.
Tyypillisesti yksityisetsivän puolisonsa kannoille palkkaavat ovat noin 30–50-vuotiaita tavallisia ihmisiä. Mitään sukupuolijakaumaa ei ole, vaan naiset ja miehet ovat yhtälailla epäluuloisia.
Useimmilla yksityisistä toimeksiantajista ei ole varaa jatkaa seurantaa pitkään. Kauranen laskuttaa palveluistaan 50 euroa tunnilta. Tyypillisesti hinnat pyörivät alalla noin 40–80 eurossa per tunti.
– Pidemmistä keikoista, kuten laivamatkoista, laskutan urakkataksan.
Maksu on sama riippumatta siitä, jääkö puoliso lopulta kiinni uskottomuudesta vai ei.
– Suurin osa epäilyistä on aiheettomia, Kauranen sanoo.
Etsivä ei saa paljastua seurattavalle.
– Esimerkiksi autolla seuraaminen kaupunkialueella on hankalaa. Liikenne on nopeatempoista, ja valot vaihtuvat vauhdilla. Pitää pysyä lähellä, muttei kuitenkaan nuolla puskuria, Kauranen sanoo.
Samasta syystä mukana kulkevaa kameraakaan ei ole aina mahdollista käyttää.
– Jos kameran salamavalo rävähtää etsintätilanteessa, niin se juttu oli sitten siinä.
Usein todisteeksi uskottomuudesta pitääkin riittää etsivän sana.
Jos ylimääräistä rahaa oman Sherlock Holmesin palkkaamiseen ei ole, Kauranen kehottaa tarkkailemaan outoja puheluita, selittämättömiä menoja ja oleellisia muutoksia käytöksessä. Ne saattavat kieliä petollisesta salaisuudesta.
Kuvat: Colourbox.com
Piia Simola/Studio55.fi