Töölön pyöräilijän tappo - Auto ja henkirikos on oikeudelle vaikea yhdistelmä

Liikenne ja henkirikos on aina ollut vaikea yhdistelmä oikeuslaitokselle. Sellaista puitiin taas kerran.

Kyse oli siis 12. elokuuta Helsingin Töölössä tapahtuneesta kolarista. Syyttäjän mukaan auto jarrutti pyöräilijän edessä, jolloin pyöräilijä törmäsi autoon ja kuoli kaatumisessa saatuihin vammoihin. Syyttäjän mukaan kyse oli taposta eli autoilija teki teon tahallaan.

Tapauksen polkupyörä ja Saab

Puolustus kiisti syytteet. Sen mukaan 35-vuotias ei edes ajanut Tukholmankatua. Jos ajoikin, niin kyse oli vain liikennetilanteen aiheuttamasta onnettomuudesta.

Video oli suttuinen, mutta tapauksen silminnäkijät kuitenkin havaitsivat rekisterinumeron ja tunnistivat auton. Useat kertoivat myös tahallisesta äkkijarrutuksesta.

Tumma Saab pakeni paikalta. Syytetty, 35-vuotias espoolaismies kertoi varsin erikoiselta vaikuttaneen tarinan siitä miten auto päätyi Munkkiniemen rantaan, josta poliisi sen löysi. Esitutkinnan mukaan mies oli halunnut pestä auton seuraavana aamuna.

Käräjäoikeus ratkaisee kysymyksen syyllisyydestä, mutta tapaus näyttäisi kääntyvän jälleen kerran tämän tyyppisissä liikennejutuissa varsin kiistanalaiseen tahallisuuteen.

Tästä oikeussalissa keskusteltiin yllättävän vähän, vaikka kyseessä on ilmiselvä ennakkotapaus. Tällaista liikenneraivoon nivoutuvaa auto vs. polkupyörä -juttua ei aiemmin ole ollut.

Vaikea yhdistelmä

Auto ja henkirikos ovat olleet oikeuslaitokselle vaikeasti ratkaistava yhdistelmä.

Vaikeus juontuu siitä, että ylivoimainen enemmistö liikennekolareista on aitoja vahinkoja, joten tahallisuuden osoittaminen on poikkeuksellisen hankalaa. Paljon helpompaa se on, jos tekovälineenä on ajoneuvon sijaan puukko tai kirves, vaikkei niitäkään ole sinänsä tarkoitettu tappamiseen.

Tässä hieman yksinkertaistetut esimerkit tahallisuudesta. Jos mies puukottaa toista ja tämä kuolee, teko on useimmiten tappo, koska tekijä on tarkoittanut tappaa tai hänen on ymmärrettävä puukoniskun voivan johtaa kuolemaan.

Jos taas mies ajaa toisen yli autolla, kyseeseen tulee tyypillisesti liikennerikos ja kuolemantuottamus eli hän on ollut vain huolimaton. Kuolema on ollut vain seuraus, eikä kuljettajalla ole ollut tarkoitusta tappaa.

Eli rikosoikeus lähtee siitä mitä tekijä on tarkoittanut. Henkirikos voi olla tahallinen, vaikka tekijä ei ole sitä varsinaisesti tarkoittanut, mutta kuolema on teon perusteella ennalta arvattavissa.

Ääriesimerkkejä

Suomessa on lukuisia esimerkkejä siitä miten rattijuoppo on ajanut jalankulkijan yli - humalassa ja ylinopeudellakin - ja teko on todettu huolimattomuudeksi eli tuottamuksellisiksi.

Ääriesimerkki lienee 1990-luvun lopusta. Mies ajoi 1,7 promillen humalassa 80 km/h -alueella ainakin 140 km/h vauhdilla jäiseen mutkaan. Auto luisui bussipysäkille ja kaksi lasta kuoli. KKO langetti kuskille 3 v vankeutta. Lapset pysäkillä eivät olleet ennalta-arvattavaa.

Mutta tapoksikin on liikennekuolema katsottu. Esimerkiksi Pudasjärvellä viime vuosikymmenellä nuorten vihanpito johti takaa-ajoon, jossa perässä ajanut auto töni pakenijoiden autoa useasti. Lopulta tämä suistui tieltä ja matkustaja kuoli. KKO katsoi teon tapoksi.

Tosin KKO huomautti Pudasjärven tapauksessa, että ”teoissa on ollut kysymys tahallisuuden lievimmästä asteesta. Ero siihen, että teot olisi arvioitu tehdyiksi törkeästä tuottamuksesta, ei ole suuri.”

Tätä rajaa Helsingin käräjäoikeus joutuu Töölön tapauksessa pohtimaan, vaikka 35-vuotiaan puolustus sen oikeastaan sivuutti. Se viittasi vain Saabin edellä olleen auton aikeeseen vaihtaa kaistaa sekä pyöräilijän vauhtiin ja jarrutuksen aiheuttamaan kaatumiseen.  

Rangaistuksessa tahallisuuden ja tuottamuksen ero lasketaan useissa vuosissa. Syyttäjä vaatii vähintään 8 v vankeutta, kun tyypillisesti törkeästi kuolemantuottamuksesta tulisi noin 3 vuotta.

Tahallinen vai vahinko?

Töölön tapaus ei oikeudessa kuultujen todistajien kertomusten perusteella ollut yksittäinen, satunnainen tilanne, vaan keskinäistä kiistaa oli ollut aiemminkin. Autoilija oli ruuhkassa tööttäillyt ja pyöräilijä näyttänyt keskisormea 30-40 sekuntia ennen kaatumista.

Tapaukseen vaikuttaa sekin, että kyse ei ollut tasaveroisista ajoneuvoista. Pyöräilijä on heikompi.

Jutun ydinkysymys on: Oliko autoilija pyöräilijän eteen jarruttaessaan ymmärtänyt, että teon varsin todennäköinen seuraus on pyöräilijän kuolema? Oliko se ennalta-arvattavaa?

Jos vastaus on kyllä, niin tuomio tulee taposta. Jos vastaus on ei, siirrytään taas kuolemantuottamuksen puolelle.

Toki on mahdollista vielä sekin, että oikeus katsoo 35-vuotiaan espoolaisen syyttömäksi.