Näin ollen, kun Wirtaselta kysyttiin, lähtisikö hän haastamaan itsensä uudenlaiseen rooliin, ei hän kauaa harkinnut.
– Ihminenhän on sellainen, että meillä kaikillahan on sisäsyntyinen realityn tarve. Mulla oli nyt vaan mittari mennyt punaiselle ja onneksi tuottaja soitti ja kysyi, tulisinko tällaiseen.
Panelistina Wirtasen tehtävä on seurata ohjelman tapahtumia sekä kommentoida niitä. Wirtanen kuvailee Pirunpelin olevan "suljetussa ympäristössä tapahtuva ihmiskoe" jonka peli on erittäin strategista, psykologista ja sosiaalista.
– Puukotetaan selkään ja kärsitään seuraukset.
Toni Wirtanen on yksi Pirunpelin kolmesta panelistista.Aino Haili / MTV
Realitya katsoessa sen hahmoihin tai kisaajiin kiintyy helposti, ja näin käy myös Wirtasen kohdalla. Joskus jotkut tapahtumat jäävät kummittelemaan mieleen pidemmäksikin aikaa.
– Olen nyt esimerkiksi ollut loukkaantunut Ruotsin Love is Blind -ykköskauden Christoferin puolesta pitkään, kun hänen suhteensa meni munilleen.
– Huomaan, että pelaajaan voi kiintyä monella tavalla: joko tykkää siitä, miten hän pelaa, tai sitten hän on ihan vaan sellainen tyyppi, josta pitää. Sitten on ne pelaajat, keiden tyylistä ei pidä yhtään, jopa ei voi sietää. Mutta heistäkin tämän realityn viitekehyksessä tykkää, koska se tekee koko keitoksesta maukkaampaa, kun siellä on semmoisia tyyppejä, joita ei voi sietää. Haluamme hermoimpulsseja, ja sieltähän niitä tulee. Pelihän käy tylsemmäksi, jos sieltä tippuvat ne, keistä ei pidä yhtään.
Wirtasella on pitkän linjan kokemus strategiapeleistä, joita hän harrastaa edelleen. Pirunpeliä seuratessaan hän yllättyi suuresti siitä, ettei yllättävän moni pelaaja pystynyt erottamaan siviiliminäänsä pelaajuudesta.
Kun Wirtanen itse pelaa strategiapelejä, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen hän muuten on.
– Itsehän rakastan siis puukottaa selkään, pelikaverini sen takia osaavatkin odottaa sitä nykyään aina ja siksi he eivät luotakaan minuun enää. Toisaalta uskon taas siviilielämässä olevani varsin lojaali ihminen, uskollinen ystävä ja autan kyllä kaikkia, keitä pystyn.
Siksi Wirtanen hämmästyi niistä tunnontuskista, joita näki Pirunpelin pelaajilla olleen. Hän itse ei juurikaan yllättynyt siitä, millaisista hetkistä nautti itse eniten peliä seuratessaan.
– Tykkäsin tosi paljon sellaisista hetkistä, milloin joku teki jotain todella moraalitonta ja sellaista mistä mietti, että eihän noin voi tehdä. Sitten vaikka suusanallisesti tuomitsen ja moitin tämmöisiä pelaajia, niin samanaikaisesti ymmärrän, että tämähän on juuri sitä, miksi tämä on niin hieno ohjelma.
