Abiturientit tekevät äidinkielen ylioppilaskokeissa aiempaa enemmän oikeinkirjoitusvirheitä, väittää pitkän linjan kielitutkija Taru Kolehmainen.
Kolehmainen kirjoitti Kielikello-lehdessä (1/2016), että oikeinkirjoitusvirheiden määrän on voinut nähdä kasvavan jo 1990-luvun puolivälistä saakka.
Kolehmainen on eläkkeelle jäänyt Kielitoimiston tutkija ja Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen kokeiden tarkastaja.
Jyväskylän yliopiston professorina ja Ylioppilastutkintolautakunnan sensorina vuodesta 2009 lähtien toiminut Minna-Riitta Luukka kertoo puolestaan, ettei aiheesta ole tehty kattavaa tutkimusta tai seurantaa.
– Kolehmaisenkin artikkelin havainnot ovat pitkään sensorina toimineen henkilön havaintoja ja varmaan sellaisinaan ihan oikeaan osuvia.
Luukan mukaan Kolehmaisen havaitsemaan virheiden määrän kasvuun on voinut vaikuttaa se, että lukio-opiskelusta on tullut yleisempää kuin ennen.
– Ennen vanhaan, kymmeniä vuosia sitten, lukioon meni paljon nykyistä pienempi osa ikäluokasta. Ehkä silloin heikosti kirjoittavat eivät lainkaan osallistuneet ylioppilaskokeeseen, hän pohtii.
Luukan mukaan osalla tämän päivän abiturienteista on selvästi hankaluuksia kirjoitetun kielimuodon kanssa. Opiskelijoiden taitotaso kuitenkin vaihtelee suuresti.
– On huomattava, että joka vuosi meillä on suuri joukko abiturientteja, jotka pystyvät kirjoittamaan pitkän tekstin ihan tai lähes virheettömästi.
Yhdyssanat vaikeita, pilkkuja uupuu tai on liikaa
Yhdyssanavirheet ovat Luukan mukaan yksi tyypillisimmistä oikeinkirjoitusvirheistä äidinkielen ylioppilaskokeissa.
On tavallista, että sanoja kirjoitetaan erikseen, vaikka ne pitäisi kirjoittaa yhteen. Esimerkiksi: kuva taide, kauppa kumppani, startti raha, turva paikka hakija vyöry, kirkossa käynti prosentti.
Myös vastakkaista ongelmaa esiintyy, sillä monet sanat kirjoitetaan yhteen vaikka ne kuuluisivat erilleen. Erimerkiksi: länsi-naapuri, työmaallatyöskentelevä, oikeallapuolella, kukatahansa.
