Toimituspäällikön kommentti: Tapaus Rydmania ei voi käsitellä pelkästään yksittäistapauksena – uskalletaanko teillä puhua?

"Mitä mieltä olet tapaus Rydmanista" on kysymys, jota on esitetty niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöydissä viime päivinä. Moni on kertonut mielipiteensä, kokemuksensa ja arvelunsa, mutta iso joukko on ollut myös hiljaa.

Syynä saattaa olla se, että juuri tapaus Rydmanista halutaan pysyä erossa. Kaikkia Helsingin Sanomien juttu ei ole vakuuttanut, joten on turvallisempaa pysytellä hiljaa. Kun tapauksessa on sana vastaan sana – vaikkakin tässä tapauksessa yhdeksän sana yhtä vastaan – tai keskusteluun nostetaan poliittiset motiivit tai sana ajojahti, on helpompaa pysytellä ulkopuolisena. 

On kuitenkin yksi asia, jonka jokainen voi asiasta sanoa. Ja mitä korkeammalla tasolla olet, sitä suuremmalla äänellä se pitää sanoakin. 

Seksuaalinen ahdistelu ja häirintä on aina väärin. 

Sillä, että päättää tietoisesti valita uhrin puolen, voi olla yhteiskunnallisesti paljon isompi merkitys kuin sillä, kenen argumentit yhdessä tapauksessa vakuuttavat enemmän. Sillä, että seksuaalinen häirintä tuomitaan yksiselitteisesti, voidaan rohkaista uhreja kertomaan kokemuksistaan ja tilanteisiin voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa. 

Ei vain tapaus Rydmania koskien. 

Edistämällä turvallista työympäristöä ja keskustelukulttuuria voi samalla rohkaista hyvinkin lähellä olevaa henkilöä puhumaan – omaa lasta, ystävää, työntekijää, oppilasta, puolisoa.

Jos ensimmäinen reaktio on epäillä uhria tai sitä, joka asiasta uskaltaa puhua, suljetaan monet suut. Tutkimusten mukaan vain pieni osa seksuaalisesta häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä tulee tietoon. Jos teko ei ylitä rikosoikeudellista kynnystä, liian monessa tapauksessa ei tiedetä miten toimia. Jos kokemuksistaan kertomaan rohkaistunut kokee, että vastassa on korkeintaan sympatiaa mutta mikään ei muutu, toleranssi huonon kohtelun sietämiseen tai kynnys siitä kertomiseen kasvaa. 

Uutisaamussa esiintynyt tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist nosti keskustelussa esille sen, että yrityksissä on oltava suunnitelma ja tavat, miten pitää käyttäytyä ja matala kynnys ottaa yhteyttä johonkin, jos kokee tulleensa häirityksi. 

Vastuu on työnjohdolla, mutta jokainen voi osallistua vaikenemisen ja sietämisen kulttuurin rikkomiseen. Työpaikkojen ja yhteisöjen suunnitelmia pitää aktiivisesti kehittää, haastaa ja ylläpitää, jotta ne siirtyvät intranettien syövereistä käytäntöön. 

Milloin kynnys reagoimiseen sitten ylittyy? Silloin, kun teon kohteeksi joutunut itse niin kokee.

Selvittelyn ja seurausten rinnalla viestin täytyy olla se, että tällaista ei meillä suvaita. On se ahdistelua, häirintää, vähättelyä, hyvän maun ylittämistä käytöksen, vitsin tai kosketuksen kautta, työnjohdollisen aseman väärinkäyttöä, nöyryyttämistä tai uhkailua – viestin täytyy olla, että tätä ei meillä hyväksytä. 

Työyhteisöissä asiallisesti käyttäytyminen kun ei vaadi jatkuvaa varpaillaoloa. Ystävälliseen käytökseen ja kommentointiin ei kuulu seksuaalissävytteiset jutut tai käytös, huumorin ei tarvitse loukata sukupuolia tai vähemmistöjä, kohteliaisuudet voi kohdistaa ihmisen työsuoritukseen, ei ulkonäköön. Jokaisella on oikeus asettaa rajat yksityiselämänsä ja työelämänsä välille. 

Mitä suurempi on henkilön vaikutusvalta yhteisössä, sitä suurempi vastuu hänellä on omasta käytöksestään. 

On aivan absurdi ajatus pohtia sitä, miten alaikäinen tet-harjoittelija on käyttäytynyt ja millaisella motiivilla, jos vastapuolella on selkeää valta-asemaa käyttävä henkilö. 

Nämä periaatteet koskevat kaikkia sukupuolia, kaikkia yhteisöjä. Yksikään yritys tai yhteisö ei voi ajatella, että tapaus Rydman ja siitä syntynyt keskustelu eivät koskisi heitä. Voi olla, että kaikki tapaukset eivät ole johdon tiedossa ja voi olla, että juuri nyt tilanne on hyvä – mutta turvallisen ja tasa-arvoisen työelämän varmistaminen vaatii jatkuvaa tarkastelua. Työnantajalla on velvollisuus puuttua havaitsemaansa häirintään, myös oma-aloitteisesti. 

Uskalletaanko teillä puhua asioista? Millainen toimintatapa teillä on erilaisiin tilanteisiin? Tietävätkö kaikki työntekijät miten toimia? 

Ja milloin nämä kysymykset esitettiin avoimesti työyhteisössä ääneen?

Tarvitsetko apua ja tukea?

Lisätietoa työsuojeluun liittyvistä toimista: Työsuojelu.fi

Ota yhteyttä esihenkilöösi tai työsuojeluvaltuutettuun

Kesäduunari-info palvelee kaikkia kesätyöntekijöitä

Nuorten netti tarjoaa moniammatillista apua erilaisiin tilanteisiin

MIELI Suomen Mielenterveys ry:n Kriisipuhelin päivystää päivittäin ympäri vuorokauden