To Rome with Love

Kun joukko erilaisia ihmisiä saapuu Roomaan, sosiaaliluokat, arvot, tavat ja mieltymykset törmäävät ryminällä. Luvassa on käänteentekeviä sattumuksia ja ihmissuhdesekoilua.

Kaupungissa lomaileva ikääntyvä arkkitehti (Alec Baldwin) on elokuvan kaikkitietävä kertoja, jolla tuntuu olevan kyky puuttua tapahtumiin ja nähdä tulevaan. Tapaamme myös rajoja rikkovan, eläkkeelle olevan oopperaohjaajan (Woody Allen), joka haluaa vimmaisesti tehdä hautausurakoitsijasta (Fabio Armiliato) oopperalavojen uuden Enrico Caruson. Ongelmana on se, että mies laulaa jumalaisesti ainoastaan suihkussa.

Italialaisen nuorenparin avioliittoa taas hämmentävät kaupungin suosituin prostituoitu (Penelope Cruz) ja pohjattoman omahyväinen filmitähti (Antonio Albanese). Nuori amerikkalainen arkkitehti (Jesse Eisenberg) ajautuu kielletyn lemmen pauloihin ja rutiinien jähmettämä perusvirkamies (Roberto Benigni) huomaa olevansa paparazzien piirittämä superjulkkis. Näistä aineksista Woody Allen on rakentanut uusimman elokuvansa To Rome with Love, jossa kuljetetaan rinnakkain neljää itsenäistä tarinaa.

Kuuluisuus on elokuvan teema monessa mielessä. Kuuluisuus kiihottaa, houkuttaa, rasittaa, hämmentää ja vangitsee ihmisiä. Väritön virkamies Leopoldo Pisanello edustaa niitä tositelevision leipomia turhia julkkiksia, jotka eivät ole tehneet kuuluisuutensa eteen yhtään mitään. He ovat kuuluisia vain siksi, että ovat kuuluisia. Mies raportoi lehdistölle, mitä on syönyt aamiaiseksi ja millaisia alushousuja hän käyttää, aamulla hänen parranajoaan seurataan reaaliaikaisena tv-lähetyksenä. Kaikella, mitä Leopoldo sanoo tai tekee, on uutisarvoa. Allenin näkemys mediaa uhkaavasta alennustilasta ei ole todellisuudesta kovin kaukana.

Neurooseja ja Freudia ei tietenkään ole unohdettu, onhan kyseessä Allenin elokuva. Hänen elokuvissaan liikkuu yleensä taiteilijoita ja intellektuelleja pyörittelemässä ongelmiaan ja viilaamassa pilkkuja. Pseudoälyköt taas viisastelevat tiputtelemalla puheessaan sulavasti nimiä ja sitaatteja. Elokuva paljastaa hauskasti sen, miten henkevyys voi olla silkkaa bluffia.

To Rome with Love on kevyt ja hassu keitos romansseja, julkisuuden huumaa ja sen kiroja, noloja tilanteita ja fantasiaa. Tunnettu italialainen rakkauslaulu Volare tahdittaa tätä ihmissuhdesähellystä. Elokuvassa kuullaan myös katkelmia oopperaklassikoista.

Allen tunnetaan siitä, että hän näyttelijöistä irti uusia puolia, erilaista potkua. Kuuluisa italialainen tenori Fabio Armiliato tulkitsee laulavaa hautausurakoitsijaa mainiosti. Koko näyttelijäkaarti on vakuuttava, mutta kokonaisuus jää silti vähän vaisuksi ja henkilöhahmot ohikulkijoiksi. Olisiko tarinassa yksinkertaisesti liikaa porukkaa?

Keskinkertainen Woody Allen -elokuvakin kohoaa kuitenkin elokuvaohjelmiston keskitason yläpuolelle. Kun ohjaa elokuvan vuodessa ja parhaimpana kaksi, aina ei voi luoda mestariteoksia.

Teksti: Minna Karila