Mannerheimin elämä oli monivaiheinen ja ehkä siksi hänen hahmonsa kiehtoo vielä nykypäivänäkin. Toinen syy lienee se, että hänen yksityiselämästään tiedettiin aikanaan hyvin vähän. Mannerheim-museon intendenttinä vuosina 1998–2012 toiminut ja Chevalierkaarti – Mannerheimin rykmentti -teoksen kirjoittaja Vera von Fersen valottaa suurmiehen elämästä yksityiskohtia, joita monet eivät tiedä.
Mannerheim osallistui järjestötoimintaan
Mannerheim osallistui 1920- ja 1930-luvuilla yhteiskunnalliseen toimintaan ja omisti sille paljon aikaa. Harvat tietävät, että Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto perustettiin hänen kotonaan vuonna 1920 ja hän toimi liiton kunniapuheenjohtajana. Hän toimi myös Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuodesta 1921 aina kuolemaansa asti. Hän oli järjestämässä varainkeruuta, kun Lastenlinnaa ja Punaisen Ristin sairaalaa (nyk. Töölön sairaala) rakennettiin.
Mannerheim luki mielellään tietokirjoja
Mannerheim piti erityisesti historiaa, maantiedettä ja elämäkertoja käsittelevästä kirjallisuudesta. Mannerheimin palvellessa Venäjällä, upseereilta edellytettiin myös kaunokirjallisuuden tuntemusta. Tuli olla herrasmies ja osata keskustella taiteesta ja runoudesta.
Mannerheimilla oli lempihevonen
Talisman, joka kaatui Venäjän ja Japanin välisessä sodassa, oli Mannerheimin lempihevonen. Muistelmissaan Mannerheim kirjoittaa Talismanista: "Se oli ihmeellinen hevonen eikä minulla ennemmin eikä myöhemmin ole sellaista ollut. Ainoatakaan ratsuani en ole kaivannut niin kuin tätä täysiverikköä, joka huolimatta temperamentistaan ja jaloverisyydestään oli rauhallisin hevonen, mitä olen tulilaistelussa ohjannut."
Mannerheim luonnosteli YYA-sopimuksen
On aika lailla unohdettu, että Mannerheim laati käsin ensimmäisen luonnoksen ystävyys, yhteistyö ja avunanto -sopimuksesta vuonna 1945. Sopimus, joka oli suurelta osin hänen hahmottelemassaan muodossa, allekirjoitettiin vuonna 1948 ja oli voimassa aina vuoteen 1992 saakka.