Paperihaavat kuuluvat samaan kastiin kuin legojen päälle astuminen: miten niin pieni asia voi tehdäkin niin kipeää?
Paperi itsessään vaikuttaa suhteellisen harmittomalta, mutta kuka tahansa, joka on selaillut kirjaa tai paperipinoa hitusen liian nopeaan ja saanut näin sormeensa kiusallisen paperihaavan, tietää, että paperi on paljon ulkonäköään vaarallisempi.
Mutta miksi pienetkin paperihaavat tekevät niin kipeää?
Paperihaavoja ei ole juurikaan tutkittu tieteellisesti, johtuen luultavasti siitä, ettei kukaan suostuisi siihen, että tutkijat kiduttaisivat osallistujia hyökkäämällä heidän kimppuunsa A4-arkkien voimin. Hayley Goldbach Kalifornian yliopistosta sanoo kuitenkin, että ihmisen anatomiaa tarkastelemalla voi päätellä jo paljon.
Paperihaavat ovat tyypillisesti niin syviä, että rikkovat ihon uloimman pinnan, mutta eivät niin syviä, että ne vuotaisivat järjettömästi verta, jolloin veri hyytyisi ja arpikudosta muodostuisi. Tätä suojaa ei siis paperihaavassa muodostu.
Paperihaavan aiheuttamassa kivussa on nimittäin kyse hermopäätteistä. Sormenpäissä on nimittäin enemmän kipureseptoreja kuin melkein missään muualla ihmiskehossa. Goldbach huomauttaa kuitenkin, että paperihaava sattuisi paljon myös kasvoilla tai intiimialueilla.
Joten vaikka paperihaava käsivarressa, reidessä tai nilkassa saattaisi olla ärsyttävää, se tuntuisi joutavammalta kuin kipu, jonka tunnet sormenpäissäsi.
