Tiesitkö? Tästä syystä paperihaavat tekevät niin kipeää

Paperi itsessään vaikuttaa suhteellisen harmittomalta, mutta kuka tahansa, joka on selaillut kirjaa tai paperipinoa hitusen liian nopeaan ja saanut näin sormeensa kiusallisen paperihaavan, tietää, että paperi on paljon ulkonäköään vaarallisempi.

Mutta miksi pienetkin paperihaavat tekevät niin kipeää?

Paperihaavoja ei ole juurikaan tutkittu tieteellisesti, johtuen luultavasti siitä, ettei kukaan suostuisi siihen, että tutkijat kiduttaisivat osallistujia hyökkäämällä heidän kimppuunsa A4-arkkien voimin. Hayley Goldbach Kalifornian yliopistosta sanoo kuitenkin, että ihmisen anatomiaa tarkastelemalla voi päätellä jo paljon.

Paperihaavat ovat tyypillisesti niin syviä, että rikkovat ihon uloimman pinnan, mutta eivät niin syviä, että ne vuotaisivat järjettömästi verta, jolloin veri hyytyisi ja arpikudosta muodostuisi. Tätä suojaa ei siis paperihaavassa muodostu.

Paperihaavan aiheuttamassa kivussa on nimittäin kyse hermopäätteistä. Sormenpäissä on nimittäin enemmän kipureseptoreja kuin melkein missään muualla ihmiskehossa. Goldbach huomauttaa kuitenkin, että paperihaava sattuisi paljon myös kasvoilla tai intiimialueilla.

Joten vaikka paperihaava käsivarressa, reidessä tai nilkassa saattaisi olla ärsyttävää, se tuntuisi joutavammalta kuin kipu, jonka tunnet sormenpäissäsi.

Tee helppo testi

Haluatko testata? Ota paperiliitin ja taittele se auki niin, että kumpikin pää osoittaa samaan suuntaan.

Jos käytät sitä kasvojesi tai sormenpäiden tökkimiseen, tunnet ihollasi todennäköisemmin liittimen kaksi eri piikkiä. Tämä johtuu ihon lukuisista hermopäätteistä. Kahden pistokohdan tulisi olla todella lähellä toisiaan, jotta et voisi havaita, että niitä todella on kaksi.

Jos puolestaan tökit liittimellä vaikka jalkaa tai selkää, saatat havaita, että pistokohtien tulee puolestaan olla todella kaukana toisistaan ennen kuin pystyt erottamaan ne kahdeksi erilliseksi piikiksi. Tämä johtuu hermopäätteiden harvemmasta taajuudesta.

Huomio käy järkeen myös evolutionaariselta kannalta.

– Sormenpäillä me tutkimme maailmaa, ja teemme tarkkoja tehtäviä. Onkin vain järkevää, että niissä on paljon hermopäätteita. Se on kuin turvamekanismi, Goldbach selittää.

Lähde: BBC