30 vuotta sitten Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolle eli Tiananmenille oli kokoontunut kymmeniätuhansia ihmisiä, pääosin opiskelijoita ja työläisiä. Kesäkuun 4. päivän jälkeen sadat tai tuhannet heistä olivat kuolleita.
Manner-Kiinassa maan viimeisen suuren demokratialiikehdinnän unohtaminen on ollut tehokasta. Yleistäen voi sanoa, etteivät nuoret kiinalaiset sen paremmin kuin kiinalaiset hakukoneetkaan osaa sanoa, mitä Pekingin keskusaukiolla tapahtui vuonna 1989.
– Kommunistinen puolue käyttämässä sotavoimaa kansalaisia vastaan, sehän ei käy puolueen ideologiaan. Presidentti Xi Jinping seisoo edelleen niiden palikoiden päällä, jotka lyötiin tiukasti kiinni vuonna 1989. Niitä ei vieläkään uskalleta lähteä horjuttamaan, koska silloin koko järjestelmä voisi romahtaa, sanoo kansainvälisen politiikan professori Juha Vuori Tampereen yliopistosta.
Tänä vuonna verkkovalvontaa on kiristetty tuntuvasti, ja muun muassa Wikipedian käyttö estettiin Kiinassa. Myös useita kiinalaisaktivisteja pidätettiin ennen vuosipäivää.
Kuohunnan kevät
Mielenosoitusten alkuhetkenä pidetään vallasta syöstyn uudistusmielisen puoluejohtajan Hu Yaobangin kuolemaa huhtikuun puolivälissä 1989. Hun muistotilaisuus politisoitui ja käynnisti viikkoja jatkuneet mielenosoitukset.
Kansan vapautusarmeijan panssarivaunut vyöryivät Taivaallisen rauhan aukiolle kesäkuun 4. päivä 1989. Armeija avasi tulen kohti aukiolle pyrkiviä ja armeijan etenemistä estäneitä ihmisiä.
Arviot kuolleista liikkuvat sadoista ihmisistä tuhansiin, mutta varmaa lukua ei tiedetä. Kuolleiden joukossa oli myös sotilaita, joita mielenosoittajat surmasivat.
Aukion takaisinvaltauksen jälkeen mielenosoitukset tukahdutettiin myös muissa kaupungeissa. Monet aktivistit pakenivat Kiinasta, monet vangittiin.
Talouskasvu vaimensi vapauspyrkimykset
Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten kaltaista liikehdintää ei ole Kiinassa sittemmin nähty.
Talous on kasvanut harppauksin, ja äärimmäinen köyhyys on vähentynyt Kiinassa huomattavasti. Kommunistinen puolue on lunastanut sille asetetut odotukset.
– Nykyään Kiinassa on mahdollisuus ilmaista itseään suhteellisen vapaasti, ja myös kaikki kulutustuotteet ovat kiinalaisten ulottuvilla. Kuka on valmis vaarantamaan kaiken, jonka on tällä järjestelmällä saavuttanut vain saadakseen jonkin abstraktin vapauden? Vuori kysyy.
Hänen mukaansa Kiinan poliittisen järjestelmän kohtalonkysymys tulevaisuudessa on, miten kommunistinen puolue onnistuu ylläpitämään kansan tyytyväisyyden.
– Kiinan ulkopolitiikan linja on ollut, että ollaan rauhanomaisesti ja vaurastutaan. Presidentti Xin ottama vahvan miehen asema ja kauppasota Yhdysvaltain kanssa vaarantaa sen reseptin, jolla Kiina on vuoden 1989 jälkeen pystynyt menestystään jatkamaan. Jos taloudessa tulee selvä käännös alaspäin, voi se mennä vahvan johtajan piikkiin ja puoluejohtoon voi tulla särö.