Yhdysvallat 2014. Ohjaus: Antoine Fuqua. Käsikirjoitus: Richard Wenk. Tuotanto: Todd Black, Jason Blumenthal, Tony Eldridge, Mace Neufeld, Alex Siskin, Michael Sloan, Steve Tisch, Denzel Washington, Richard Wenk. Kuvaus: Mauro Fiore. Leikkaus: John Refoua. Musiikki: Harry Gregson Williams. Pääosissa: Denzel Washington, Chloë Grace Moretz, David Harbour, Marton Csokas, David Meunier. Kesto: 131 min.
Kutsukaa McCall (The Equalizer) oli myös Suomessa 1980-luvun lopulla suosittu tv-jännäri. Brittinäyttelijä Edward Woodward esitti nimihahmoa, salaisesta palvelusta eläkkeelle jäänyttä heikkojen puolustajaa, joka mainosti palvelujaan lehti-ilmoituksella.
Woodwardin McCall oli nuhjuista karismaa huokuva yksinäinen susi, jonka onnistui ratkoa asiakkaiden ongelmat paitsi terävän pään myös kirjavan yhteysverkoston avulla. Hänellä oli myös oma elämä ja menneisyys painolasteineen.
Antoine Fuquan tuore ohjaustyö The Equalizer – oikeuden puolustaja versioi McCallista modernin elokuvan, jota keskushenkilön inhimillisyys ei jaksa kiinnostaa. Denzel Washingtonin tyypittelemä Robert McCall on avuttomien auttaja vailla sen suurempaa persoonallista särmää.
Rautakaupassa töitä paiskiva McCall on hyvä kaikille. Kun kulmakuppilan venäläinen prostituoitu (Chloë Grace Moretz) hakataan sairaalakuntoon, mies marssii sutenöörien sudenluolaan ostaakseen tytön vapaaksi rikollisten kuristusotteesta. Ihan näin helposti asia ei tietenkään ratkea.
Pakon edessä McCall joutuu yhden miehen sotaan verenhimoista venäläismafiaa vastaan. Toisaalla sankari läksyttää kieroja jepareita, jotka kiristävät pullukan työkaverin äitipoloista. Edellinen lause kertoo myös elokuvan tavasta suhtautua naisiin ja ylipainoisiin: molemmat kansanosat kaipaavat ”oikean miehen” napakkaa jeesausta.
The Equalizer – oikeuden puolustaja on niin sliipattu näkemys originaali-ideasta, ettei näillä kahdella ole enää mitään tekemistä toistensa kanssa. Washingtonin suoraselkäinen moraalinvartija on valovuosien päässä Woodwardin lakonisesta ”tasaajasta”, jonka karisma perustui hahmon karheaan tavanomaisuuteen.
Yli kaksituntinen elokuva on pahasti ylipitkä: tarina junnaa paikoillaan, kun sama kohtaus tuntuu toistuvan yhä uudelleen. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: lopun toimintajakso rautakaupassa on kieltämättä kekseliäs.
Denzel Washingtonia on toki aina ilo katsella, mutta ohjaajan ihastus raamikkaaseen sankariin vaikuttaa paikoin jo yliampuvalta. Kaunis mies patsastelee sprinklerisateessa naulapyssy kädessään – se jää trillerin päällimmäiseksi muistikuvaksi.
Fuqua ja Washington eivät ole ensi kertaa yhteisellä asialla. Siinä missä dynaaminen Training Day (2001) oli täysosuma molemmille, The Equalizer lähentelee hutia.