Terveys ja media – millaiseen tietoon voi luottaa? Katso video

Muutama viikko sitten Skandinavian Hunks -tanssiryhmän jäsen Jani Kokki kertoi mediassa paksusuolen syövästään, ja siitä, miten hän hoitaa itseään vaihtoehtoisilla tavoilla perinteisten sytostaattihoitojen ja leikkauksen sijasta.

Terveysviestinnän tutkija ja Suomen Lääkärilehden toimittaja Ulla Järvikritisoi median tapaa kertoa Kokin valinnasta. Järvi ei usko, että Kokista kirjoitetut jutut antavat oikean kuvan erilaisista syöpähoitomahdollisuuksista.

– Yllätyin sitä auliutta, millä tavalla kerrotaan vaihtoehtoisista hoitomuodoista, ikään kuin ne olisivat todellakin jotenkin rinnakkain kovan lääketieteen kanssa, sanoo Järvi.

Terveysjournalismia ja mediavälitteistä terveysvalistusta väitöskirjassaan käsitellyt Järvi toteaa, että terveydestä on saatavilla mediassa ristiriitaista tietoja, eikä median käyttäjä voi tietää, mikä tieto pitää paikkansa.

– Tiede on totta toistaiseksi. Tiede etenee hypoteesin ja tutkimuksen kautta lopputuloksiin. Seuraavana päivänä tulee seuraava tutkimus, joka voi täysin kumota edellisen tiedon, riippuen esimerkiksi erilaisesta tutkimusaineistosta ja lähestymistavasta, kertoo Järvi.

Medialla on tapana käsitellä terveysaiheita vastakkaisista näkökulmista. Järven mukaan tämä on ongelmallisinta silloin, kun vastakkain asetetaan tutkimustieto ja mielipide.

– Sellainen tilanne on hankala, jossa asetetaan vastakkain tutkimustieto, vaikkapa satojen tai tuhansien tutkimusten meta-analyysi, ja sen edustaja, ja toisella sohvalla istuu ihminen, joka sanoo, että minun mielestäni asia on näin. Silloin kansalainen voisi ajatella, että luotanpa siihen, joka siteeraa meta-analyysia, vaikka se olisikin vähän tylsemmän kuuloista, Järvi toteaa.

Miten sairauksien ja terveyden käsittely tiedotusvälineissä on muuttunut vuosikymmenten aikana? Katso Järven haastattelu kokonaan!