Harkovan alueelta Koilis-Ukrainasta kotoisin oleva Tatyana Sergeeva on yksi yli 31 500 Ukrainasta Suomeen paenneesta. Sergeevan mukaan Suomi on hyvä paikka elää etenkin lasten kanssa. Kotiin Harkovan alueelle hän ei voi perheensä kanssa palata vielä pitkään aikaan.
Harkovan alueella asuvat olivat etulinjassa Venäjän joukkojen vyöryessä rajan yli helmikuun lopussa. Sergeevan koti on vain seitsemän kilometrin päässä rajasta.
– Meidän asuinalueemme valloitettiin 24. helmikuuta kirjaimellisesti puoli tuntia sodan alkamisen jälkeen.
Sergeevan perhe eli Venäjän miehityksen alaisena yhden kuukauden. Heti sodan alkamisen jälkeen perheen asunnosta menivät valot ja puhelinyhteydet lakkasivat toimimasta. Perhe nukkui kellarin lattialla ja olot olivat alkeelliset.
– Siinä me olimme, 2000-luvulla, ilman valoja ja yhteyksiä, täydellisen hämmentyneinä siitä mitä on tapahtumassa, Sergeeva kertoo.
Pakeneminen oli mahdollista vain Venäjän suuntaan. Lopulta perhe päätti lähteä. Pieneen autoon ahtautuivat Sergeevan itsensä lisäksi hänen puolisonsa, kaksi poikaansa, miniä, miniän mummo ja kolmen kuukauden ikäinen pojanpoika.
Perhe pääsi Suomeen ajamalla Venäjän kautta Latviaan, ja sieltä Viron kautta Suomeen. Matka pienen lapsen kanssa ja talvisia maanteitä pitkin oli raskas. Suomeen perhe päätyi Suomessa jo 10 vuotta asuneen tuttavan kautta.
Lue myös: Osa Suomeen tulleista ukrainalaisista on jo luovuttanut ja lähtenyt pois – sotaa paenneiden avuntarve on yhtä suuri
Suomessa kaikki on hyvin, vaikka koti-ikävä painaa
Suomessa Sergeevan on yllättänyt rauhallisuus, siisteys ja kauneus. Helppoa alussa ei kuitenkaan ole ollut, sillä kaikki on uutta ja kielimuuri asettaa haasteita. Suomen kieltä perheessä opetellaan parhaillaan.
Tärkeintä on kuitenkin se, että lapset ovat onnellisia ja turvassa.
– Lapsilta ei puutu täällä mitään. Tämä on heille aivan paratiisi.
Tulevaisuus on Sergeevan perheessä kysymysmerkki. Harkovan kaupunki on tällä hetkellä Ukrainan hallussa, mutta Venäjä jatkaa alueen pommitusta. Alueen rakennukset ovat pahoin kärsineitä, ja Venäjän hallussa olleista rakennuksista on viety kaikki irti lähtevä.
– Emme voi edes ajatella kotiinpaluuta. Minun kodissani asuu tällä hetkellä venäläisiä sotilaita. Vaikka sota loppuisi tänään, meillä ei ole minne palata.
Sergeeva uskoo silti Ukrainan armeijaan ja sen menestykseen maan puolustamisessa. Perheen 21-vuotias poika päätti palata Harkovaan saatuaan vauvansa ja puolisonsa turvaan. Poika työskentelee Harkovassa poliisina. Perhe pitää yhteyttä päivittäin.