Suomen myöhästyminen EU:n yhteisistä suojavarustehankinnoista johtui sosiaali- ja terveysministeriön (STM) selvityksen mukaan valmisteluvastuun epäselvyydestä virkamiesten kesken. Tämä ei johtunut kenestäkään yksittäisestä virkamiehestä, STM sanoo sunnuntai-iltana julkaisemassa tiedotteessa.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) mukaan asiassa on tapahtunut tietokatkoja, joita hän ei pidä hyväksyttävinä. Pekonen tviittasi sunnuntaina, että tapahtunut ei ole kuitenkaan horjuttanut hänen luottamustaan ministeriön virkamiehiin tai virkajohtoon.
Ilta-Sanomat kertoi runsas viikko sitten, että Suomi oli ainoa EU-maa, joka ei päässyt mukaan EU:n yhteisiin tarjouspyyntöihin suurista suojavarustehankinnoista. Myös Tekniikka & Talous oli uutisoinut Suomen poisjäännistä maaliskuussa.
Kaksi eri osastoa oletti toisen olevan vastuussa
Selvityksen mukaan valmisteluvastuu EU:n yhteishankintaa koskevaan puitesopimukseen liittymisestä oli jäänyt ministeriössä epäselväksi. STM:ssä kaksi eri osastoa kumpikin olettivat toisen osaston olevan vastuussa asian etenemisestä.
Tämä hidasti liittymisprosessia lähes neljällä viikolla helmi-maaliskuussa.
Kun tilanne lopulta selvisi, asian valmistelu lähti ripeästi käyntiin 16. maaliskuuta.
Suomi liittyi hankintamekanismiin 27. maaliskuuta viimeisenä EU-maana, mutta siinä vaiheessa ei enää päässyt mukaan EU:n neljään suureen suojavarustehankintaan.
Vastuuvirkamies lähti, asia jäi roikkumaan ilmaan
Selvityksessä tiedonkulun katkeamista selitetään muun muassa STM:n organisaatiouudistuksella vuonna 2017 eli edellisellä vaalikaudella.
Tuolloin valmisteluvastuussa ollut virkamies siirtyi toiselle osastolle ja toisiin tehtäviin.
Hänen oli kuitenkin tarkoitus osallistua valmistelutyöhön jatkossakin. Sittemmin hän siirtyi virkavapaalle ja kokonaan pois ministeriöstä.
Virkamiehen lähdettyä STM:ssä syntyi epäselvyys siitä, kummalla osastolla on valmisteluvastuu liittymisestä EU:n yhteishankintoja koskevaan puitesopimukseen.
Ministeriön sisäisessä seuranta-asiakirjassa asia oli merkitty molemmille osastoille.
Asiaa ei aiemmin pidetty kiireellisenä, joten vasta koronakriisin aikana kävi ilmi, että molemmat osastot olettivat toisen osaston olevan vastuussa asian etenemisestä.
Selvityksessä todetaan, että puitesopimukseen liittyminen kuuluu yleisenä varautumisasiana sosiaali- ja terveysministeri Pekoselle. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd.) puolestaan kuuluvat osallistumiset yksittäisiin EU:n yhteishankintarenkaisiin, ellei kyse ole rokotteiden ja lääkkeiden hankkimisesta.
Pekonen sanoo nyt käynnistävänsä STM:ssä toimenpiteitä tiedonkulun vahvistamiseksi ja vastuiden selkeyttämiseksi. Näin pyritään varmistamaan, ettei vastaavia tietokatkoja jatkossa pääsisi tapahtumaan.
Selvitys: Pekosella ei ollut syytä epäillä myöhästymistä
Selvityksen tehnyt STM:n hallintoylijohtaja Jaana Koski selvitti samalla, miksi Pekosella ei ollut tietoa siitä, ettei Suomi ehtinyt mukaan EU:n ensimmäisiin yhteishankintoihin.
Selvityksen mukaan Pekosella oli 25. helmikuuta pidetyn epävirallisen koronavirustilannekatsauksen jälkeen käsitys, että sopimuksen valmistelu etenee nopeasti.
– Koska EU-hankinnat eivät lääkkeitä ja rokotteita lukuun ottamatta kuulu ministeri Pekosen vastuulle, hankintojen aikataulua ei esitelty hänelle sopimukseen liittymisen yhteydessä tai sen jälkeen. Näin ollen hänellä ei ollut syytä epäillä, etteikö Suomi olisi voinut ehtiä avoinna oleviin hakuihin, selvityksessä kirjoitetaan.
Pekonen: Suomella ei olisi enempää hengityssuojia, vaikka sopimukseen olisi liitytty aiemmin
Pekonen sanoi runsas viikko sitten STT:lle, että hän on pyytänyt valmistelemaan sopimukseen liittymisen heti, kun asia on tullut hänen tietoonsa STM:n kansainvälisten asioiden yksiköltä.
– EU:n yhteishankintasopimus on hyvä asettaa oikeaan mittakaavaan. Suomella ei olisi tällä hetkellä nykyistä enemmän hengityssuojia, vaikka sopimukseen olisi liitytty aiemmin, hän sanoi sähköpostitse.
Pekosen tietojen mukaan sen EU-yhteishankinnan kautta, jossa Suomi ei ole mukana, ei jäsenmaille olisi ollut saapumassa materiaalia mahdollisesti vielä viikkoihin.
Hänen mukaansa yleisesti ottaen EU:n yhteishankintasopimusta ei ole pidetty erityisen nopeana tai tehokkaana tapana hankkia suojavarusteita ja nyt käynnissä olevan yhteishankinnan mittakaava on jäsenmaille jyvitettynä Suomen tarpeeseen nähden pieni.
Pekosen mukaan suojavarusteiden riittävyyden varmistamiseksi tärkeimmät kanavat Suomelle ovat kotimainen tuotanto, Huoltovarmuuskeskuksen hankinnat sekä kuntien, yksityisten palveluntarjoajien ja sairaanhoitopiirien omat hankinnat.
– EU:n yhteishankintasopimukseen päätettiin kuitenkin liittyä, koska ennakoitiin tilanteen jatkuvan suojavarusteiden saatavuuden kannalta haastavana, jolloin kaikki luotettavat hankintakanavat on hyvä ottaa mukaan valikoimaan, Pekonen sanoi.