Talvivaaraan sijoittaneita suomalaisia kosiskellaan uudelle kierrokselle

Valtion piikkiin

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj toimii tällä hetkellä valtion piikkiin. Se myy konkurssissa olevalle Talvivaara Sotkamolle kalkkilaitos- ja henkilöstöpalveluja. Talvivaara Sotkamo puolestaan on konkurssipesän hoidossa ja saa rahoituksensa valtiolta. Eduskunta on varannut yhtiön pyörittämiseen noin 150 miljoonaa euroa.   

Erikoinen tilanne pääsi syntymään, kun Talvivaara Sotkamo hakeutui konkurssiin, mutta sen pörssilistattu emoyhtiö ei. Emo on yrityssaneerausprosessissa, jota vetää asianajaja Pekka Jaatinen. 

Keväällä kerrottiin, että Talvivaara Sotkamon konkurssipesä olisi myymässä kaivostoimintaa uudelle yhtiölle, jonka pääomistajaksi ryhtyisi brittiläisen Audley Capital Advisorsin johtama sijoittajaryhmä. Valtiolla olisi 15 prosentin vähemmistöomistajuus uudessa yhtiössä. Myös emoyhtiö havittelee pääsyä mukaan uuteen Talvivaara-hankkeeseen.

Brittiläisellä sijoitusyhtiö Audley Capital Advisorsilla on vaikeuksia saada rahoitusta kasaan suunnitellusti. Nyt ollaan kääntymässä uudestaan valtion ja pörssiyhtiön puoleen.

Valtiolle esitettäneen kysymys: ottaisitteko suunniteltua 15 prosenttia suuremman osuuden uudesta yhtiöstä? Se on taatusti asia, jota Sipilän uusi hallitus ei haluaisi pöydälleen. On kiusallista perustella uutta ja isoa riskisijoitusta kovaonniseen kaivokseen tilanteessa, jossa muun muassa koulutusta ja päivähoitoa ollaan karsimassa kovalla kädellä. Hyvistä vaihtoehdoista ei Sipilän avokonttorissa päästä valitsemaan, sillä kaivoksen alasajokaan ei ole ilmaista.

Pörssiyhtiöstä toivotaan vetoapua rahoitukseen

Samanlainen pyyntö on mahdollisesti tulossa myös pörssiyhtiön osakkeenomistajille: Kestääkö kukkaro, lähdetkö uudelle kierrokselle?

Osakkeista peräti 60 prosenttia on kotitaloussijoittajien omistuksessa. Kotitalouksien osuus kasvoi viimeisinä vuosina tasaisesti samalla, kun ulkomaalaiset sijoittajat jättivät yhtiön. Omistajien joukossa on iso määrä tavallisia suomalaisia piensijoittajia. Heistä osa on saattanut kuvitella, että pörssiyhtiön pääseminen mukaan uuteen hankkeeseen voisi pelastaa jo tehtyjä sijoituksia. Tosiasiassa pörssiyhtiötä tarvitaan hankkeeseen uuden rahan takia. 

Yrityssaneerausta vetävä asianajaja Pekka Jaatinen on viitannut julkisuudessa kalkkilaitokseen, laboratoriolaitteisiin ja arvokkaaseen henkilökuntaan. Ne ovat kuitenkin järjestettävissä muillakin tavoin. 

– Uusi yhtiö voi ostaa kalkkilaitoksen itselleen. Ja jos emoyhtiö menee konkurssiin tai lakkaa toimimasta, keskeiselle henkilöstölle voidaan tarjota uusia työsuhteita. Tämä on tietenkin Audleyn ja emoyhtiön neuvonpitoa, Jan Vapaavuori kommentoi haastattelussamme viime viikolla ollessaan vielä elinkeinoministeri.

Emoyhtiön todellinen pelimerkki on siis sen omistajakunta, johon on saneeraussuunnitelman perusteella liittymässä myös osa yhtiön velkojista. 

Mikä on Talvivaaran arvo?

Kun kaupankäynti Talvivaaran osakkeella keskeytettiin pörssissä marraskuussa, osakkeen viimeinen hinta oli kolme senttiä. Sen pohjalta laskettuna koko yhtiön markkina-arvo olisi noin 60 miljoonaa euroa.

Toinen arvio löytyy saneeraajan laskelmista. Maaliskuussa päivätyssä paperissa ynnäillään, että jos yhtiön omaisuus eli kalkkilaitos ja laboratoriolaitteet realisoitaisiin, euroja kertyisi kassavarojen kanssa noin 6,6 miljoonaa.

Oman arvionsa pörssiyhtiöstä teki suuromistaja Solidium, kun se kirjasi vuodenvaihteessa osakkeet nollan arvoiseksi. 

Velat osakkeiksi, vanhan omistuksen arvo pienenee

Piensijoittajan osakkeet ovat toki nimellisesti edelleen tallella, mutta niiden arvo ei. Nykyomistuksen merkitys päinvastoin heikkenee sitä mukaa, jos ja kun asianajaja Pekka Jaatisen laatimaa saneeraussuunnitelmaa toteutetaan.

Ensimmäinen askel on niin sanottu velkakonversio. Tätä mahdollisuutta tarjotaan velkojille. 

Konversio tarkoittaa järjestelyä, jossa velat vaihdetaan osakkeiksi. Velkojasta tulee siis halutessaan omistaja. Konversion myötä osakkeiden määrä yhtiössä lisääntyy ja yksittäisen osakkeen arvo laimenee entisestään, enimmillään 70 prosenttia. Myös valtasuhteet yhtiössä muuttuisivat. Esimerkiksi suurimman omistajan eli valtion Solidiumin omistusosuus kutistuisi konversion myötä reilusta 15 prosentista jopa alle viiteen prosenttiin.

Konversio ei kuitenkaan tuo senttiäkään lisää rahaa yhtiöön. Rahaa tarvitaan paitsi mahdollisiin yhtiöjärjestelyihin Audleyn kanssa, myös jonkin verran tiettyjen velkojen välittömään maksuun.

Rahaa voitaisiin hakea osakeannin avulla. Tuolloin yhtiön osakemäärä kasvaisi jälleen ja nykyinen omistus laimenisi entisestään. Tässä kohtaa myös vanhoille osakkeenomistajille todennäköisesti tulisi mahdollisuus kaivaa kuvettaan ja merkitä lisää osakkeita. 

– Omistuksen laimentuminen riippuisi merkittävästi siitä määrästä, jolla tällaiset osakkeenomistajat suojaisivat omaa alkuperäistä sijoitustaan osallistumalla uuden rahan keräämiseen, toteaa Jaatinen saneeraussuunnitelmassaan.

Pitkä matka, paljon kuoppia

Julkisuudessa on kerrottu, että rahankeruu voisi olla ajankohtaista jo tässä kuussa. Saneerausmies Jaatinen kuitenkin toppuuttelee. Pelkkä byrokratia eri vaiheineen on aikaa vievää. Oman mausteensa tuo se, että velkakonversio täytyy hyväksyä yhtiökokouksessa kesäkuun lopussa. 

Talvivaaran saneeraus on siis monivaiheinen matka, jolla on paljon kuoppia.

Kun Jaatinen kysyi vastikään velkojilta, mitä mieltä he ovat velkojen muuttamisesta osakkeiksi, lähes kaikki kantansa ilmaisseet näyttivät vihreää valoa. Tulos oli odotettavissa, koska suunnitelman puoltaminen ei sinänsä maksa mitään.

Todellinen kylmiä hermoja vaativa kysymys on tulossa sekä omistajien että velkojien eteen myöhemmin. 

Olisiko esimerkiksi suunnitelman puolesta äänestänyt Gösta Serlachiuksen taidesäätiö valmis panostamaan lisää riskirahaa Talvivaaraan? Se on jo kirjannut tappioiksi 4,5 miljoonan euron saatavat, jotka ovat peräisin Talvivaaran vaihtovelkakirjalainasta. 

– Tuskin. On hyvin todennäköistä, että emme ole valmiita sijoittamaan lisää, vastaa säätiön talous- ja hallintojohtaja Juha Roponen. 

Jaatisen suunnitelmassa kuitenkin todetaan, että vanhojen omistajien ja velkakirjoihin sijoittaneiden keskuudessa on toivottu emoyhtiön lähtevän uuteen Talvivaara-hankkeeseen. Kuinka paljon innokkaita rahoittajia tosipaikan tullen löytyy, riippuu monista asioista, muun muassa siitä, millaisen roolin valtio hankkeessa lopulta ottaa.