Suomalaisten syntyvyys on alimmillaan 150 vuoteen. Edellisen kerran vähemmän lapsia syntyi 1860-luvun nälkävuosina. Haastattelimme suomalaisia perheitä lastenhankinnasta ja syistä siihen, mitkä seikat lapsilukuun ovat vaikuttaneet.
Alla tavallisten suomalaisten vastauksia lapsimäärään ja kysymykseen miksi.
– Kaksi on mielestäni sopiva määrä. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä. Olen myös jäänyt yksinhuoltajaksi vasten tahtoani, joten pelko hankkia uusi lapsi, vaikka ihana mies löytyisikin, on suuri. Myös taloudellinen este tulee ensimmäisenä mieleen, kun miettii lapsen hankintaa. Uskon, että kohtaloni tässä elämässä on olla kahden pojan äiti. – Nainen 35 v. kahden pojan yksihuoltaja – – Tulin äidiksi 27-vuotiaana, mikä taitaa nykyään olla jopa keskiarvon alapuolella. Meillä on kolme lasta. Alun perin suunnitelmissa oli neljä, mutta arki tuntuu jo kolmen lapsen kanssa sellaiselta hullunmyllyltä, että olen vajonnut haaveisiin siitä, että tästä se kaikki nyt helpottuu. Taloudellisia puolia en ole ajatellut missään vaiheessa. Kaikkea hyvää tuntuu tulevan yllin kyllin sukulaisten ja naapureiden taholta silloinkin, kun omat varat ovat vähissä. – Kolmen lapsen äiti 35v.– – Itse olisin halunnut hankkia lapsia enemmänkin, mutta vaimo halusi toisin. Hänelle on tärkeää oman itsensä kehittäminen. – Mies 30v.– – Kaksi lasta on meille sopiva määrä. Itsellä kolmannen hankkimisen yhtenä kynnyskysymyksenä ovat olleet raskaat synnytykset. En halua riskeerata omaa enkä mahdollisen kolmannen lapsen henkeä. Jos lähdetään miettimään isommassa mittakaavassa, niin maapallo voisi pikkiriikkisen paremmin, jos ihmisiä ei olisi näin julmetun paljon. |
