Norjalaisprofessori Karsten Friisin mukaan JEF-yhteistyön merkitys on kasvanut poliittisesti. Hän sanoo, että pohjaa Euroopan uudelle turvallisuusarkkitehtuurille luodaan nyt.
Oslossa alkoi torstaina kaksipäiväinen JEF-maiden huippukokous. Tärkeimmät keskustelut on määrä käydä tänään perjantaina.
Esillä on Ukrainan tukeminen ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin odotetaan myös ottavan osaa videoyhteydellä.
Lisäksi keskustellaan muun muassa JEF-yhteistyön kehittämisestä arktisella alueella sekä Euroopan laajemmasta turvallisuustilanteesta.
Suomea edustaa presidentti Alexander Stubb.
JEFin merkitys kasvanut poliittisesti
JEF, eli Joint Expeditionary Force, on Britannian johtama puolustusyhteistyön muoto, jossa ovat mukana Baltian maat, Pohjoismaat sekä Hollanti.
JEF-joukot toimivat ja harjoittelevat Itämerellä, arktisella alueella ja Pohjois-Atlantilla. JEF on tarkoitettu nopean toiminnan malliksi kriisitilanteisiin tai hybridiuhkiin, jotka eivät ylitä Naton viidennen artiklan kynnystä tai vaativat nopeampaa reagointia.
– Sotilaallisesti voidaan kysyä kysymyksiä JEFin merkityksestä, kun kaikki sen jäsenet ovat nyt myös Naton jäseniä Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä, tutkimusprofessori Karsten Friis Norjan ulkopoliittisesta instituutista sanoo.
Samaan hengenvetoon Friis toteaa, että poliittisesti JEFin merkitys on kasvanut. Venäjän hyökättyä Ukrainaan alettiin pitää myös korkean poliittisen tason JEF-kokouksia.
JEF-maat kuuluvat Ukrainan isoimpiin tukijoihin suhteessa talouksiensa kokoon ja ovat muutenkin puolustusasioissa samanmielisiä. MTV Uutisten tietojen päämieskokouksissa keskustelu on ollut harvinaisen avointa ja suoraa.
"Transatlanttinen suhde on epävakaa"
Norja julkaisi eilen ensimmäisen kansallisen turvallisuusstrategiansa. Strategiassa todetaan Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteen muuttuneen.
– Vastakkainasetteleva politiikka, mukaan lukien merkittävät muutokset kauppapolitiikassa, aiheuttavat huomattavaa epävakautta transatlanttisiin suhteisiin, asiakirjassa todetaan.
Johtopäätös on, että suhteita turvallisuuskysymyksissä on syvennettävä entisestään Pohjoismaiden ja tärkeimpien eurooppalaisten liittolaisten kanssa.
Karsten Friis sanoo, että jo Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys oli jo merkittävä muutos pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä.
Aiemmin maiden välillä tehtiin yhteistyötä kahdenvälisten sopimusten sekä Nordefco- ja JEF-yhteistöiden puitteissa, mutta nyt ensi kertaa maat ovat sitoutuneet taistelemaan rinnakkain myös sotatilanteessa.
– Mitä tapahtuu nyt, on Pohjoismaiden sotilaallinen integraatio, rajojen hämärtyminen, Friis sanoo.
– Vaikka määräysvaltaa ei olla antamassa maalta toiselle, käytännössä ollaan luomassa yhteisiä ilmavoimia. Myös maajoukkojen toimintoja yhtenäistetään.
"Euroopan tulevan turvallisuusarkkitehtuurin ydin"
Yhdysvaltojen huomion on tiedetty jo ennen Donald Trumpin valtaanpaluuta olevan kääntymässä Euroopasta Aasian suuntaan. Trumpin hallinnosta on vakuutettu Yhdysvaltojen olevan sitoutunut Natoon, mutta Trumpin toiminta aiheuttaa liittolaismaissa epävarmuutta.
Naton mahtimaan odotetaan vetävän joukkojaan Euroopasta jollakin aikataululla.
Karsten Friisin mukaan Euroopassa on jo käynnissä prosessi, jossa luodaan perustuksia ja uusia rakenteita Euroopan omavaraisemmalle puolustukselle. Myös JEF voi olla osa sitä niin halutessaan.
– Näemme, että on syntymässä noin viidentoista Euroopan maan ryhmä, joka haluaa ottaa vastuun Euroopan tulevan turvallisuusarkkitehtuurin kehittämisestä, Friis sanoo.
Hän viittaa etenkin valmisteluihin, joita on tehty Ukrainaa tukevien maiden niin sanotussa halukkaiden koalitiossa.
– Tämä ei ole vaihtoehto Natolle, vaan rakenne, joka toimii eurooppalaisessa puolustuksessa kattaen myös Ukrainan. Euroopan turvallisuutta ei voida enää ajatella ilman Ukrainaa.
– Tässä voi olla Euroopan tulevan turvallisuusarkkitehtuurin ydin, Friis sanoo.