Suomessa jää joka vuosi pimentoon paljon läheisväkivaltaa ja seksuaalirikoksia, joista ei tehdä rikosilmoitusta ja joista tekijää ei saada vastuuseen. Nämä ovat tyypillisimmät rikoslajit, joista Suomessa vaietaan.
– Meillä on paljon piiloon jäävää väkivaltaa kodeissa, joka kohdistuu puolisoon, lapsiin tai vanhoihin vanhempiin. Olisi toivottavaa, että niistä kerrottaisiin heti, mutta ne jäävät usein piiloon ja tulevat esiin vasta jonkun muun jutun yhteydessä, asianajaja Riitta Leppiniemi totesi Lainrajat-keskustelussa SuomiAreenassa Porissa.
– Kaikelle väkivallalle tulisi kuitenkin olla nollatoleranssi eikä mitään väkivaltaa pidä hyväksyä, Leppiniemi sanoo.
Jengeissä pelko estää puhumasta
MTV Uutisten rikostoimittajan ja kirjailija Jarkko Sipilän mukaan myös jengeissä tapahtuu paljon väkivaltaa, joka jää piiloon.
– Jengiläinen voi kiristää tai uhkailla tai rikos tapahtuu jengin sisällä. Ihminen ei uskalla pelon takia kertoa siitä poliisille.
– Toinen piiloon jäävä rikoslaji on työpaikoilla tapahtuva henkinen pahoinpitely. Tästä on esimerkkinä Hilkka Ahteen tapaus. Se voi olla pahoinpitelyä, jos ihmistä pahoinpidellään henkisesti työpaikalla, Sipilä sanoo.
Prostituutiossa paljon väkivaltaa
Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja, apulaispoliisipäällikkö Antero Rytkölän mukaan väkivalta koskee kaikki yhteiskuntaluokkia ja kaikkia ikäryhmiä, vaikka näin ei aina Suomessa ajatellakaan.
Amnestyn sukupuolisyrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen kohtaa omassa työssään erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seksuaalista häirintää, eron jälkeistä vainoa ja perheväkivaltaa. Myös pakko- ja kunnia-avioliitot ovat hänelle tuttuja töistä.
– Dynamiikaltaan ihmiskaupparikokset ja parisuhdeväkivalta ovat hyvin samankaltaisia, Oksanen sanoo.
Kansanedustaja Eva Biaudetin (rkp) mukaan ihmiskaupparikokset jäävät helposti pimentoon.
– Tätä asiaa ei oteta riittävän vakavasti. Prostituutiossa tapahtuu todella paljon väkivaltaa. Lisäksi monet uhrit ovat ulkomaalaisia, joiden asema on heikko ja joiden perusluottamus poliisiin ja yhteiskuntaan ei ole yhtä hyvä kuin meillä muilla, Biaudet sanoo.
Pitkä aika tuomioon
Yksi syy siihen, miksi tietyistä rikoksista ei tehdä ilmoituksia poliisille, on prosessien pitkä kesto.
Tavallisen pahoinpitelyjutun käsittely rikosilmoituksesta lainvoimaiseen tuomioon kestää tällä hetkellä keskimäärin 15 kuukautta, seksuaalirikoksissa sama prosessi kestää keskimäärin 18 kuukautta.
– Kuka haluaa olla löysässä hirressä niin kauan? Prosessit kestävät, koska tekeviä käsiä on liian vähän: poliiseja, syyttäjiä ja tuomioistuinten jäseniä, Rytkölä sanoo.
Leppiniemen mukaan oikeusprosessi on raskas niin uhrille kuin tekijällekin. Uhri voi joutua toistamaan tapahtuneen niin poliisille, asianajajalle kuin eri oikeusasteissa. Joka kerta haavat revitään auki.
Seksuaalirikoksissa on lisäksi korkeampi hylkäysprosentti kuin useimmissa muissa rikoslajeissa, eli syytteet kaatuvat muita rikoksia useammin.
– Pelkästään uhrin kertomus ei riitä eikä syyte tule sillä näytetyksi. Täytyy olla muutakin näyttöä, Leppiniemi sanoo.
Vuoden 2018 SuomiAreena kuvina - galleria päivittyy jatkuvasti:
suomiareena pori 2018