Sara Paavolaisen 27-vuotiaalla tyttärellä Saimilla on kehitysvamma, ja hän tietää, miten loukkaaviin kommentteihin ihmiset voivat sortua – yleensä ymmärtämättömyyttään.
Sara Paavolainen kertoo, että heidän perheensä ei ole juuri kokenut syrjintää tai ennakkoluuloja tyttären vamman takia. Loukkaaviin kommentteihin sortuvat kuitenkin toisinaan yksittäiset, asiaa ymmärtämättömät ihmiset.
Kuka tahansa vanhempi voi samaistua Saran tuntemuksiin, kun hän kertoo eräästä aivan erityisen satuttavasta tapauksesta. Nuorena äitinä Sara oli viemässä synnynnäisen sydänvian aiheuttaman tajuttomuuskohtauksen saanutta vauvaansa Lastenklinikalle, kun kyydittäjäksi sattui harvinaisen ymmärtämätön taksikuski.
– Taksia kuljettanut nuori mies kysyi, miksi olimme menossa Lastenklinikalle. Kun hän sai tietää, että syy liittyi lapsen kehitysvammaan, hän totesi, että eikö olisi sitten parempi antaa vauvan kuolla, Sara muistelee.
Järkyttynyt Sara kehotti miestä vain keskittymään ajamiseen. Hän sanoo tunteettomalta vaikuttavan toteamuksen johtuneen täydellisestä ymmärtämättömyydestä sen suhteen, että jokainen vauva on vammastaan huolimatta aivan yhtä rakas ja tärkeä.
– Kehitysvammainen ei ole yhtään vähemmän rakastettu tai tarpeeton tässä maailmassa, Sara huokaa.
Kaikesta kiusataan
Sara muistuttaa, että loukkaavat kommentit voivat aivan yhtä hyvin liittyä vaikkapa seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen taustaan, uskontoon tai vaikka ikään. Kiusaamisen ja syrjinnän syyt voivat olla niin moninaisia.
Saran omaa tytärtä on kiusattu vain kerran koululaisena, ja silloinkin tapaus liittyi johonkin aivan muuhun kuin hänen vammaansa. Se sattui, kun tyttö oli matkalla koulusta kotiin päässään muodin mukaiset aurinkolasit.
– Bussipysäkillä joku oli haukkunut häntä neekeriksi, johon Saimi oli todennut, ettei hän ole neekeri vaan kehitysvammainen, Sara kertoo.
Saimi oli reagoinut asiaan kuten kuka tahansa koululainen: vannomalla, ettei enää ikinä pistä niitä laseja päähänsä. Sara huomauttaa, että aivan kuten muutkin lapset ja nuoret, myös kehitysvammaiset voivat itse olla pahoja suustaan.
– Kehitysvammaiset ovat hyvin paljon tavallisempia ihmisiä kuin luuletkaan.
Kohteliaisuus kunniaan
Viime aikoina media on tarttunut kehitysvammaisten kohtaamiin ennakkoluuloihin, ja erityisesti kuohuntaa on herättänyt kehitysvammaisten oikeuksia valvovan Valviran ylijohtajan Marja Liisa Partasen nimby-ajattelu. Nimby-väkeä ja muuten kehitysvammaisia ujostelevia Sara kehottaa rohkaisemaan mielensä.
– Jos ei tunne asiaa, kannattaisi tutustua, hän toteaa.
Tiedonhaun voi aloittaa vaikka netistä.
Vaikka vamma hämmentäisi, ei kannata ahdistua. Sen sijaan Sara kehottaa pohtimaan, miksi tilanne tuntuu ahdistavalta.
Sara mainitsee, että jos esimerkiksi kehitysvammainen yrittää sanoa jotain, mitä ei ymmärrä, voi hänelle hyvin kertoa, että nyt ei saa selvää. Lähtiessä kannattaa muistaa myös toivottaa kohteliaasti hyvät päivän jatkot – niin kuin toivotettaisiin muillekin.
Sara muistuttaakin eräästä kohteliaisuuden ja sivistyksen perusasiasta, joka jokaisen tulisi osata.
– Jos on ennakkoluuloisia tuntemuksia, ne voi pitää omana tietona, Sara näpäyttää.
Eihän esimerkiksi toisen pukeutumisestakaan lauota omaa mielipidettä noin vain ääneen, hän herättelee.
Kun ottaa asioista rohkeasti selvää, voi todeta sen, minkä Sarakin on Saimilta oppinut.
– Ihmiset ovat keskenään paljon enemmän samanlaisia kuin erilaisia.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Lehtikuva ja Colourbox.com
Sara Paavolainen: Näin lapsen kehitysvamman kanssa eletään
Kehitysvammaisen sisko: Näin karusta kohtelusta Suomessa halutaan vaieta