Muraaleista eli seinämaalauksista on tullut suorastaan buumi viime vuosina, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla muraaleja voi nähdä muun muassa Vantaan ja Helsingin lähiöissä.

Yksi syy muraalien lisääntymiseen on asenteiden muuttuminen, sanoo katutaidetta edistävän Helsinki Urban Artin tuottaja Jaakko Blomberg.

– Muraalejahan maalattiin Pasilassa jo 90-luvulla, mutta sitten Helsinki aloitti Stop töhryille -projektin, jonka osana seinämaalauksia ei sallittu ja vanhoja poistettiin. Projekti kuitenkin kuopattiin vuonna 2008, ja viime vuosina muraalit ovat lisääntyneet, Blomberg sanoo.

Helsinki Urban Art on tuottanut Pasilaan hiljattain maalatun jättimäisen Ilmatar-muraalin. 

– Pasilahan ei ole varsinaisesti mikään värikkäin kaupunginosa, ja katutaiteella olemme halunneet tehdä sitä viihtyisämmäksi. Olemme saaneetkin sinne paljon väriä, ja ihmiset ovat antaneet muuttuneesta imagosta positiivista palautetta.

Taide tekee ulkoseinien lisäksi tuloaan myös kerrostalojen yleisiin tiloihin.

– Meitä kiinnostaisi maalata muun muassa rappukäytäviä. Rappumaalausten yleistyminen vaatii kuitenkin vielä asenteiden kypsyttelyä ja tottumista. Sama oli muraalien kanssa: aluksi niitä ei osattu pyytää, mutta nyt, kun niitä alkaa olla enemmän, ihmiset toivovat niitä, Blomberg sanoo.

Sato toi taidetta kerhotilaan 

Vuokranantaja Sato on yksi taidetta kerrostaloihin tuoneista tahoista. Muun muassa Ilmatar-muraali on maalattu Pasilassa Saton taloon. Aiemmin tässä kuussa Sato toi kokonaisen taidenäyttelyn kerrostalonsa kerhotilaan Kaupunkielämää Jätkäsaaressa -tapahtumassa.

Miltä koti tuntuu -näyttely imaisi kävijän mukaansa heti rappukäytävässä, jossa vastaan leijaili vieno, tuoksukoneesta peräisin oleva kardemumman tuoksu. Saton markkinointipäällikkö Sanna Marttinen kertoo tuoksun nousseen erityisesti esiin, kun asukkailta kysyttiin mikä tekee kodin. 

– Näyttelyä suunnitellessa kysyimme asukkailta asiaa, ja monet kuvailivat, että kodin tuntee siitä miltä se tuoksuu. Toinen yleinen asia mikä kodissa oli tärkeää useimmille, oli tunne siitä, että on saapunut levähdys-, ja turvapaikkaan, kertoo Marttinen.

Kerhotilan näyttelyyn osallistui kahdeksan taiteilijaa, joista kukin oli tuonut tilaan täysin omanlaisensa teoksen. Yksi teoksista oli parvekkeelle sijoitettu installaatio, joka koostui muun muassa kasveista ja hiekasta. Tilassa oli myös keraamisia kaloja, kierrätysmateriaalista tehty seinäkello sekä öljymaalauksia. 

– Asukkaat olivat iloisia, että tilaan oli tuotu jotakin hauskaa ja erilaista, Marttinen kertoo.

Hän kertoo asuneensa itse muutaman vuoden Amsterdamissa ja huomanneensa kulttuurieroja taloihin suhtautumisessa.

– Hollantilaiset suhtautuvat taloihin hyvin esteettisesti – on pittoreskiä ja talot sekä pihat koristellaan ja laitetaan kauniiksi. Suomessa puolestaan mennään funktionaalisuus edellä, mikä on tietysti ihanaa, kun kaikki toimii, mutta samalla esteettisyys jää hieman taka-alalle, Marttinen sanoo.

Esteettisyys nostaa kuitenkin pikku hiljaa päätään myös Suomessa. Esimerkiksi Jätkäsaaren kaupunginosan rakennuksissa ja pihoissa on leikitelty sekä väreillä että muodoilla.

– Tutustuin nyt kaupunkitapahtumassa paremmin Jätkäsaareen ja minua yllätti miten hauskoja ja värikkäitä talot siellä ovat, Marttinen sanoo.