Kaikki saattoi olla ennen paremmin. Suomen parhaat vuodet ovat 1983 tai 1991, mikäli kansainvälisesti tunnettuja hyvinvointi-indeksejä on uskominen. Viime vuosina hyvinvoinnin suuntaus on ollut alaspäin.
Menneen haikailu on tietysti turhaa, mutta 70-, 80-, ja 90-luvulla lapsuutensa eläneiden kohdalla kyse välttämättä ei ole pelkästään siitä, että aika kultaa muistot.
Vuonna 1983 syntyneiden ikäluokka saapui maailmaan silloin, kun Suomi ja suomalaiset voivat ISEW-indeksin mukaan parhaiten. Sonja Tähtinen on yksi heistä.
– Isämme työskenteli kuljetusinsinöörinä VR:n palveluksessa ja äitimme oli kunnan palvelusihteeri. Asuimme lapsuuteni ajan pienessä 5000 asukkaan kylässä Viialassa Pirkanmaalla. Koen yhä, että se oli turvallinen ja idyllinen paikka kasvaa ja kehittyä.

Helsingin yliopiston soveltavan tilastotieteen dosentti Jukka Hoffren on seurannut suomalaisten hyvinvoinnin kehitystä kestävän hyvinvoinnin mittareilla (ISEW ja GPI). Molemmissa otetaan huomioon esimerkiksi yksityinen kulutus, tulonjako, kehityksen kestävyys ja ympäristövaikutukset.
Mittareiden mukaan kansalaisten hyvinvointi ei ole lisääntynyt samassa suhteessa kuin BKT eli bruttokansantuote on noussut. Tavallisen kansan hyvinvoinnin huiput ajoittuvat vuosiin 1983 (ISEW) ja 1991 (GPI).



