Entisen kansanedustajan ja susitutkija Erkki Pulliaisen mukaan eläimiä arvotetaan sen mukaan, miten viehättävinä ne koetaan.
– Söpöindeksi sai aikoinaan alkunsa ympäristöjärjestö WWF:n tarpeesta hankkia varoja. Kampanjoissa tarvittiin kauniita ja arvostettuja eläimiä. Minun oli vaikea ryhtyä luokittelemaan eläimiä näillä perusteilla. Vetäydyin varainhankinnasta sivuun ja hankin kampanjalle muita puuhamiehiä. Mutta söpöindeksi jäi elämään.
Pulliaisen mukaan listan kärkipäästä löytyy puoleensavetäviä ja empatiaa herättäviä eläimiä, joiden on helppo saada ihmisten myötätunto puolelleen.
– Hyvä esimerkki on Korkeasaaren paviaanien puolustaminen. Ja panda on viehättävyytensä takia noussut WWF:n tunnuseläimeksi. Meillä laulujoutsen on laji, josta ei voi koskaan tulla pahaa, vaikka sen kanta nousisi kuinka runsaaksi tahansa. Tämä söpöindeksi on juurtunut ihmisten mieliin kovin syvälle, Pulliainen harmittelee.
Susi on Pulliaisen mielestä ollut perinteisesti paha, vaikka ihmiselle siitä ei juuri uhkaa olekaan.
– Keskustelu suden pahuudesta on menossa nyt niin överiksi, että se saattaa kääntyä vielä suden eduksikin. Suden kohdalla alueellisilla mielipidejohtajilla on suuri vaikutus. He ylläpitävät susivihaa ja pääsevät sen avulla jopa eduskuntaan. Hyvä esimerkki mielipidejohtamisesta on Perhon susijahti, jossa oli mukana myös paikallinen riistapäällikkö, Pulliainen sanoo.