Susia tutkinut, entinen vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen on vuosikymmenten ajan ihmetellyt Pohjoismaissa vellovaa susivihaa.
Hänen mukaansa Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Norjassa hukkaa vainotaan enemmän kuin muualla. Pulliaisen mielestä susivihan juuret ovat hyvin syvällä. Hän on havainnut petovihan lietsontaa jopa kirkoissa.
– Kuuntelin kerran radiosta jumalanpalvelusta Savukosken kirkosta. Pappi julisti, miten Jumala pelastaa lapsemme susien suusta. Susi edusti koko ajan jotain suurta pahaa. Selvittelin asiaa ja huomasin, että tällaisia saarnoja oli pidetty eri puolilla Suomessa ja saarnan aineksia oli saatu kirkon keskushallinnolta. Uskovaiset kertoivat kuulleensa paljon tällaisia saarnoja. Susi on Raamatussa esimerkiksi lammasten vaatteissa esiintyvä suuri paha.
– Susiviha on pohjimmiltaan ihmisten itsensä lietsomaa. Kun tarpeeksi puhutaan pahaa, siihen aletaan uskoa. Paha se ei ole, kuukausia susien kanssa häkissä viettänyt Pulliainen sanoo.
Hänen mielestään susien elämäntapa herättää monessa kansalaisessa aiheetonta pelko. Susi vaeltaa Pulliaisen tutkimusten mukaan keskimäärin 21 kilometriä päivässä.
– Silloin se joutuu satunnaisesti kulkemaan asutusten läheltä ja saattaa vilahtaa pellon reunassa. Se aiheuttaa usein julmetun tunnekuohun, joka herättää erityisesti miehissä metsästysvietin. Seurauksena on usein moottorikelkan avulla tehty julma tapporetki, joka päättyy siihen, että suden yli ajetaan. Huomasin aikoinaan Lapissa, että laiton susijahti päätettiin peittämällä kaikki suden jäljet ajelemalla niiden yli moottorikelkalla.
Karhu on historian varrella osoittautunut ihmistä kohtaa sutta vaarallisemmaksi, mutta nalleen suhtaudutaan myönteisemmin.
– Karhu on perinteisesti otso, kansantarinoiden metsän kuningas, jonka kanssa Kaarle-kuningaskin taisteli ja suoritti miehuuskokeensa. Se on ainakin tähän saakka säästynyt suden kohtaamalta vihalta, vaikka karhutkin saattavat tappaa poroja.