Susanna Ingerttilän äiti keräsi kissankarvaa vuosia. Siitä syntyi muun muassa kissankarvatakki.
Kerroimme aiemmin Niinasta, joka teki koirastaan rukkaset kehräämällä sen karvaa langaksi. Juttu herätti muistoja Susanna Ingerttilässä.
– Muistan sanoneeni, että eikö nämä heivata jo menemään, Ingerttilä, 52, kuvailee äitinsä karvaprojektia.
1990-luvulla perheessä oli kissa, Donna. Aina, kun sitä harjasi, irtosi runsaita tuppoja karvaa.
– Äitini sanoi, että tästähän voisi tehdä lapaset, Ingerttilä kuvaa.
Lue myös: Niina teki koirastaan rukkaset: "Sataprosenttista koirankarvalankaa"
Äiti alkoi säilöä kissankarvaa muovikassiin.
– Sitten sitä alkoi kertyä. Kissa sai vielä pentueenkin tämän jälkeen, ja siitä jäi meille yksi pentu, Diiva. Sitten olikin kaksi, joista kerättiin. Karvaahan aina vain survottiin alemmas pussin pohjalle, Ingerttilä sanoo.
"Oliko sitä niin paljon, meillä on hattukin siitä?"
2000-luvun alussa keräilyharrastus oli jatkunut kymmenisen vuotta. Karvoja oli jätesäkillinen. Ingerttilä oli jo ehdottanut niiden hävittämistä, mutta äiti ei suostunut – hän päätti kehräyttää karvasta lankaa.
– Ensimmäisestä paikasta tuli soitto, että kissankarva on liian liukasta, saako laittaa mukaan koirankarvaa. Ei missään tapauksessa saanut, Ingerttilä nauraa.
Lopulta kehrääjä löytyi. Langat saatiin. Tuttu neuloja loihti niistä villatakin, jossa on silkkinen vuori.
– Kun takki oli valmis ja Donna-kisu pantiin pöydälle sen viereen, se haisteli tosi tarkkaan. En tiedä, mitä kissa omastaan ja Diiva-tyttären karvasta ajatteli, haistoiko se itsensä siinä.
Lue myös: Diakoni Satu-Tuulia, 56, ompeli vuodessa yli 20 historiallista pukua
Kymmenen vuoden kerääminen oli kuitenkin tuottanut enemmän lankaa kuin yksi villatakki vaati.
– Rupesimme tässä muistelmaan äidin kanssa, että oliko sitä niin paljon, meillä on hattukin siitä? Ja pääpanta! Herranen aika, ei niitä muista kaikkia, kun siitä on niin kauan, Ingerttilä nauraa.
Pääpanta todella oli olemassa. Se löytyi Ingerttilän kaulahuivilaatikosta.
– Takki on äidillä Espanjassa. Hän löysi hatunkin, se on pillerihatun mallinen.
"Nehän ovat älyttömän lämpimiä vaatteita"
Toisin kuin koirankarvahanskat, kissankarvavaatteet eivät tuoksu.
– Donna ja Diiva olivat hopeapersialaisia, ja se on angoratyylistä karvaa. Se on niin höttöistä, ettei se haise millekään, Ingerttilä sanoo.
– Nehän ovat älyttömän lämpimiä vaatteita. Lämmittäähän karva eläintä, ja ihmistäkin, kunhan sitä ensin kerää kymmenen vuotta! Kiva, ettei äiti antanut periksi siinä.
Lue myös:
Senni ratkaisi koiransa pakkaspulman luovasti: Jami-koiran "kassipussi" suojaa sieltä, minne takki ei yllä
Kun tytär uhkasi lopettaa keppihevosharrastuksen, Sanna-Maria sisuuntui: "Teen niin hienon, ettei tarvitse lopettaa"
Tamperelaisella Mirjamilla, 24, on ällistyttävä taito – kiinnostusta Uudessa-Seelannissa asti
Katso myös: Mummojen neulomat myssyt matkaavat Pöytyältä Pariisiin
7:23