Lempääläläinen diakoni Satu-Tuulia Halkosaari ei tiennyt, mille tuli antaneeksi pikkusormensa, kun ensimmäisen hattunsa viime kesänä teki. Nyt historiallisten asujen harrastaminen on nielaissut koko naisen. "Toiset tekevät palapelejä ja ristisanoja, minä mekkoja", Halkosaari kommentoi näyttävää harrastustaan.
Kaikki alkoi koronasta. Satu-Tuulia Halkosaari, 56, sairastui tautiin viime heinäkuussa ja päätyi selaamaan aikansa kuluksi hatuntekovideoita Instagramista.
– Ranskalainen tyttö teki videoilla hattuja pöytätableteista. Päätin kokeilla samaa ja innostuin sen verran, että tein niitä kesän aikana vissiin parikymmentä, Halkosaari sanoo ja nauraa.
Halkosaaren käsitöiden opettajaksi valmistuvan vaatetusompelijatyttären Katariinan mielestä hatut olivat niin hienoja, että niihin pitäisi saada samanhenkiset puvut – ja niin hän ompeli sellaiset.
Entrée Kultarannassa
Perhe läksi loppukesällä 2022 esittelemään ensimmäisiä tuotoksiaan Naantaliin Louhisaaren kartanolinnaan ja Kultarannan puutarhaan, joka oli viime kesänä auki viimeistä kertaa ennen isoa remonttia.
Satu-Tuulia, Katariina ja Angeliina-tytär patsastelivat puvut päällään, ja visiitin kuvasivat Halkosaaren tytär Aleksandra ja poika Kristian.
Näyttävä seurue herätti ymmärrettävästi huomiota.
– Naiset tulivat kysymään, miksi olemme pukeutuneet niin ja tykkäsivät siitä, että me jaksamme näin hupsutella. Kommentit olivat myös tyyliä "voi kun saisi joskus itsekin pukeutua noin". Jotkut sanoivat, että meidän näkemisemme oli heidän päivänsä kohokohta, Halkosaari kertoo.
Uudet puvut syksyksi
Onnistuneen alun jälkeen Halkosaaret päättivät tehdä uudet puvut syksyksi. Materiaalina niihin he käyttivät muun muassa Vallilan verhokankaita.
Pukuja alkoi ommella myös Satu-Tuulia, joka ei ollut ommellut itse mitään sitten kouluaikojen.
– Olen aina inhonnut käsitöitä. Ostin syksyllä vasta ompelukoneenkin: 1950-luvun Singerin, joka tekee pelkkää suoraa tikkiä. Sain Facebookin roskavalaryhmän kautta myöhemmin koneen, jolla voi ommella myös siksakkia. Yhden puvun – tämä täytyy sanoa – ompelin alusta loppuun takaperin! Kone nimittäin hajosi eikä toiminut muuten. Oli hieman haastetta. Mutta aina voi uusia asioita oppia.
Seuraavaksi Pariisiin
Kolme syksypukua pääsi esille Ranskassa, jonne perhe matkusti viettämään joulua. Muhkeat mekot matkasivat Pariisiin tiiviisti käsimatkatavaroissa.
– Kun liikuin Pariisin metrossa puvut päällä, ihmiset alkoivat ottaa valokuvia. Sitten tuli turistiryhmiä ja kaikki kysyivät, saako ottaa valokuvia. Olo oli kun filmitähdellä, Halkosaari sanoo.
Hattu valmistuu parilla eurolla, mekot noin 15:llä
Halkosaari kertoo ostavansa melkein kaikki kankaat ja koristeet kirpputoreilta, minkä myötä yhdelle mekolle tulee hintaa vain noin 15 euroa. Hatut valmistuvat parilla eurolla.
Rokokoo- ja Tudor-henkisiin mekkoihin kuuluva "pyllytin", joka nostaa puvun takaosan koholle, tehdään tyynystä.
Hattuihin Halkosaari on käyttänyt pöytätablettien lisäksi esimerkiksi vanhoja riikinkukon sulkia, jotka hän sai vuosia sitten entiseltä kesätyöpaikaltaan Särkänniemestä.
– Kirpputorilta saa vanhoja verhoja kympillä pussin; niitä voi käyttää koristeina. Ompelukonelangat ovat varmaan se kallein investointi. Kallein pukuni on maksanut 45 euroa.
"En tee tätä bisneksenä"
Halkosaari aikoo säilyttää puvut itsellään, vaikka niitä on myös kyselty ostettaviksi.
– En tee tätä bisneksenä, vaan siksi, että saan siitä mielihyvää.
Kun Halkosaaren miehellä "meinasivat mennä hermot" kiivaaseen tahtiin lisääntyvien mekkojen keskellä, Halkosaari keksi pakata ne umpiopusseihin. Nyt ne lepäävät vaatehuoneessa, kunnes pääsevät taas retkelle esimerkiksi johonkin vanhaan kartanoon tai markkinoille.
Mukana saattaa olla silloin myös 15-vuotiaan Kristian-pojan tekemä ruttotohtorin puku naamareineen.
– Haave on päästä Pariisin Versaillesiin sekä Italiaan Venetsia-festivaaleille. Sitä ennen matkustetaan Roomaan keikistelemään historiallisiin paikkoihin.
Diakonin työ uuvutti
Halkosaari työskentelee siviilissä sosionomidiakonina Akaan seurakunnassa Pirkanmaalla.
Hänen työhönsä kuuluu yksinäisten, elämän kolhimien, yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja aikuisten auttamista. Kirkko ja sen työntekijät avustavat heitä niin rahallisesti kuin henkisestikin.
– Seurakunnan diakonian kautta voidaan avustaa esimerkiksi vähävaraisia nuoria vaikkapa harrastuksissa eri säätiöiden kautta. Moni nuori on saanut tuntuvaa apua. Lisäksi teemme sielunhoitotyötä ja käymme vuoropuhelua vaikeassa tilanteessa olevien kanssa.
– Minulle tulee hirveän hyvä mieli siitä, että saan jonkun ihmisen elämän edes pikkuisen paremmaksi ja jonkinlaisen valopilkun hänen elämäänsä.
Voimaannuttavat valokuvat
Halkosaari jäi sairauslomalle työuupumuksen takia syksyllä. Sitä ennen hän oli ollut isossa ja raskaassa leikkauksessa, josta toipuminen kesti pitkään.
– Ei minusta ole auttamaan toisia ihmisiä, kun on itse ihan rikki, Halkosaari sanoo.
Voimia Halkosaari on ammentanut muun muassa ompelutöistä. Hän on ommellut historiamekkoja vuoden aikana yli 20.
Hän kutsuu itseään "kurtturäätäliksi".
– Minun ammattini on diakoni, joka on niin kuin vierellä kulkija. Myös harrastuksellani haluan antaa iloa ja hyvää mieltä ihmisille ja sitä myötä itselle. Se on kuin terapiaa.
– Ja sitten vielä yksi juttu! On kiva meikata, laittaa hiukset ja tälläytyä kuviin ja nähdä itsensä kauniina. Tämä on niin kuin voimaannuttavaa valokuvausta.
Kaikki perheenjäsenet – mukaan lukien pikkuiset lapsenlapset Frida ja Leonardo – ovat osallistuneet Halkosaaren pukuharrastukseen. Vain mies on jättäytynyt vähän sivummalle. Tosin kerran Satu sai hänetkin kuvaan koristeellinen hattu päässä.
– Sanoin hänelle silloin, että olet minun ritarini.
