Miesten Superpesiksen juoksutehtailu on tällä kaudella ollut vaisumpaa kuin pitkiin aikoihin. Alkukaudesta ongelmia aiheuttaneissa pelipalloissa on kuitenkin viime viikkoina ollut nähtävissä muutos parempaan.
Juoksun lyöminen on tunnetusti pesäpallon vaikein tehtävä, mutta tällä kaudella siitä on tullut miesten Superpesiksessä monille vielä aiempaakin vaikeampaa.
Kun runkosarja on kurvaamassa kohti loppusuoraa, sarjassa on lyöty 10,98 juoksua ottelua kohden. Lukema on pienin 17 vuoteen, ja vuonna 1990 alkaneella Superpesis-aikakaudella tätä vähemmän juoksuja on lyöty vain kahdesti.
Vuonna 1996 ottelukohtainen lyötyjen juoksujen keskiarvo oli 10,91, vuonna 2008 se oli 10,72.
Julkisuudessa aiheeseen liittyen on puhuttu paljon Karhun pelipalloista, joihin etenkin sarjan lyöjäjokerit ovat olleet tyytymättömiä.
– Pahimmillaan lyönti lähtee noin 15 kilometriä tunnissa hiljempaa kuin normaalisti. Se on suurin piirtein neljä metriä sekunnissa, eli vaikutus on älyttömän oleellinen, Sotkamon Jymyn Roope Korhonen havainnollistaa palloissa ollutta ongelmaa.
– Se on vähän kuin formuloita ajaisi ja suoralla puuttuu kaksi viimeistä vaihdetta, kun lähdetään polkemaan. Kaikki tietävät, miten siinä käy. Se on todella iso ja räikeä ero. Joka vuosi palloissa on joitain pieniä eroja, mutta tämä on jo niin iso ja vaikuttaa isosti peliin. Se on kuin tennispalloilla pelaisi.
Korhoselle itselleen kuluva kausi on tilastojen valossa ollut poikkeuksellisen vaikea – olkoonkin, että hän on tämän kauden lyöjätilastossa toisena. Kaikkien aikojen lyöjätilastoa johtavan 44-vuotiaan superjokerin kotiutusprosentti on 44,05.
