Miesten Superpesiksen välierät alkavat tänään runkosarjakakkosen Sotkamon Jymyn ja -kolmosen Vimpelin Vedon ensimmäisellä yhteenotolla. El Klassikoksi ristitty kohtaaminen aiheuttaa erityisiä väristyksiä ainakin Sami Haapakoskessa, joka pelasi aiemmin kymmenen vuotta Vedossa, mutta hakee nyt uralleen kruunua Jymyn paidassa.
Kaikkien aikojen etenijä- ja kärkilyöntitilastoa johtava Haapakoski, 43, jätti Superpesikselle viime syksynä jäähyväiset pelattuaan sitä ennen pääsarjassa peräti 24 vuoden ajan.
Reilu kuukausi takaperin Kainuusta jysähti kuitenkin pesispiirejä ravisuttanut uutinen. Alkukauden Ykköspesiksessä kasvattajaseuransa Ylivieskan Kuulan riveissä pelanneen Haapakosken tiedotettiin liittyvän Jymy-miehistöön loppukauden kattavalla sopimuksella.
Kyseessä oli sikäli kovan luokan siirtopommi, että Haapakoski on profiloitunut Jymyn kovimmaksi kilpailijaksi 2010-luvulla nousseen Vedon miehenä edustettuaan vimpeliläisseuraa peräti kymmenen kauden ajan. Haapakoski ja Veto kohtasivat Jymyn pelkästään finaaleissa seitsemänä syksynä peräjälkeen ja saivat viimeisen naurun näistä kahdella viimeisellä kerralla (2016–2017).
– Kyllä tähän hommaan on nyt pikkuhiljaa päässyt sisälle. Kaikki ei tunnu enää niin oudolta, mutta olihan se mielenkiintoista hypätä kesken kauden ihan uuteen seuraan. Se otti kyllä oman aikansa tuossa, kun kaikki on niin uutta. Tiesin kyllä kaikki pelaajat, vaikka en henkilökohtaisesti tuntenut. Mutta hyvin otettiin vastaan, Haapakoski kertaa MTV Urheilulle reilun kuukauden Jymy-kokemuksella.
Pisin yhteinen historia Haapakoskella on Sotkamon toisen veteraanipelaajan Roope Korhosen, 44, kanssa. Kaksikko kohtasi toisensa miesten pääsarjassa ensimmäistä kertaa jo 7. heinäkuuta 2002, kun Jymy isännöi Haapakosken tuolloin edustamaa Puijon Pesistä.
– Kiva, että olemme nyt päässeet samaan joukkueeseen, ja olen päässyt katsomaan hänenkin työskentelyään. Kyllähän se poika tykkää palloa lyödä aika kovasti, mutta ei se yllätyksenä tullut.
Asetelma on sikäli täysin poikkeuksellinen, että kaikkien aikojen lyöjä-, etenijä- ja kärkilyöntitilastot ovat ensimmäistä kertaa moniin vuosikymmeniin – mahdollisesti koskaan – joukkuetoverusten nimissä.
Haapakoski ja Korhonen ovat majoittuneet vieraspelireissulla jopa huonekavereina.
Siinä oli jonkin verran pelikokemusta saman hotellihuoneen oven takana?
– No joo, kyllä, mutta uskotko, niin ei siellä kyllä hirveästi pesäpallosta jauhettu.
Jo aiemmalla pelaajaurallaan Haapakoskikin on saanut huomata, että jokaisella seuralla on monesti tietyt ominaispiirteensä. Jymyssä hän on viime viikkoina päässyt aistimaan lajipiireissä paljon puhuttua sotkamolaista voittamisen kulttuuria aivan uudesta näkökulmasta, sisäpiiristä käsin.
– Se, minkä olen pannut merkille, on yhteisöllisyys. Täällä vietetään joukkueen kesken paljon aikaa yhdessä, varsinkin pukukopissa. Siellä katsotaan yhdessä pelejä ja spekuloidaan. Yhteishenki tässä joukkueessa on aivan timanttia.
"Viikkokin on lyhyt aika"
Kun Haapakoski kuukausi takaperin liittyi Jymy-miehistöön, pelinjohtaja Iiro Haimi kertoi hänen tuovan joukkueen sisäpeliin syvyyttä, joka mahdollistaa sisäpelin vyöryttämisen yhä paremmin kahdella kärjellä. Apuja kaivattiin erityisesti kakkostilanteeseen, miksei myös kotiuttamiseen ja ulkopeliin.
Ennen välieriä takana on nyt 13 peliä Jymyssä.
– Kyllähän se tietenkin aluksi oli vähän outoa, ja sitä vähän aristeli kaikkea, mutta kyllä tässä nyt on päässyt joka asiaan ihan hyvin sisälle.
Ainakin torstaina Kiteellä pelatun ratkaisevan viidennen puolivälierän perusteella "ihan hyvin" on melkoista vähättelyä. Tilastoihin kirjattiin kaksi lyötyä ja yksi tuotu juoksu. Kärkilyönnit onnistuivat sataprosenttisesti, ja ulkopeli kakkosvahtina oli sekin rautaa.
– Sain siinä paljon onnistumisia, ja kyllähän se ruokkii itseluottamusta varsinkin nyt tuohon paikkaan. Fiilis on niin hyvä, että olisin voinut aloittaa välierät jo heti tänään (perjantaina).
Tilannemääriin suhteutettuna Haapakosken suoritustaso Kitee-sarjassa oli kakkos-kolmosvälillä koko sarjan kärkipäätä. Puolivälierien kahdessä ensimmäisessä pelissä hihassa olivat numerot kolme ja neljä, kolmessa viimeisessä pelissä numero kuusi.
– Täällä on niin laadukkaita pelaajia, että se on ihan sama, onko ykkös‑ vai kakkoskärjessä. Siinä on varmasti hyvät jalat edessä oli numero mikä hyvänsä. Toki siihen kakkostilanteeseen täällä pyrittiin saamaan apuja, ja omasta mielestäni olen siinä ihan kohtudella vielä onnistunut. Mutta on kyllä parannettavaakin. Vähän vielä pitäisi saada laatua tasaisemmaksi.
Uuteen joukkueeseen kesken kauden hyppääminen on ollut Haapakosken kokemuksellakin melkoinen haaste. Hänen kaliiperinsa tähtipelaajat eivät tavanomaisesti hyppele joukkueesta toiseen kesken kauden.
– Sehän siinä oli alkuun vaikeaa, kun kaikki oli tosiaan uutta. On uudet merkit, pelikaverit, pelikuviot, lyöntijärjestykset, pelipaikat ja lyöntinumerot. Sitten on vielä uudet etenijät. Siinä on niin paljon sisäistämistä, että kyllä se oman aikansa ottaa. Viikkokin on aika lyhyt aika näitä asioita sisäistää. Pään sisällä täytyy käydä pelaamista läpi ihan huolella.
– Mutta kyllä meillä kuitenkin on tietty taustahenkilö, joka tekee paljon töitä vastustajan kanssa. Palavereja on tiuhaan, ja niissä käydään asioita ja paikkoja läpi. Kaikkea ei ihan itsekseen tarvitse tehdä, vaan valmennuksen puolelta tulee kyllä ihan riittävästi apuja.
Tähän viitaten pesäpallossa on lisäksi viime vuosina yleistynyt ePesis-nimellä kulkeva analysointityökalu, joka mahdollistaa pelitapahtumien läpikäynnin hyvinkin yksityiskohtaisesti.
– Peli on muuttunut aika paljon tässä vuosien saatossa. Siellä (ePesiksessä) on lyöntikartat ihan tarkkaan, ja niitä vastaan pyritään pelaamaan. Hyvä ettei nykyään tiedä jo sitäkin, minkä väriset kalsarit kenelläkin on peleissä.
Vierasreissu Vimpeliin jännitti
Tänään alkaviin välieriin Haapakoski ei olisi voinut kuvitella herkullisempaa vastustajaa kuin nyt vastaan asettuva Veto. Vuodet 2010–2019 Vimpelissä tuottivat palkintokaappiin kolme SM-kultaa, viisi -hopeaa ja yhden -pronssin.
– Onhan se erityinen vastustaja. Ei siitä mihinkään pääse. On hyvä fiilis, että tuli juuri Vimpeli vastaan. Saarikentällä on mukava pelata, ja vastassa on tuttu porukka. Ne pojat tunnen hyvin ilman ePesistäkin, eli siihen ei tarvitse käyttää hirveästi aikaa.
Haapakoski ehti kohdata ex-seuransa jo runkosarjassa – vieläpä kahdesti. Näistä otteluista ensimmäinen pelattiin juuri hänen entisellä kotikentällään Savonjoen syleilyssä.
– Se oli todella iso juttu, ja se kyllä jännitti erityisen paljon. Siinä on kuitenkin vielä tämä Vedon ja Jymyn välinen historiakin mukana. Nyt kun sinne meni yhtäkkiä Sotkamon väreissä, niin kyllähän se tietenkin mietitytti, minkälainen vataanotto siellä odottaa. Mutta se oli erittäin hyvä matsi, ja kyllä siinä sitten huomattiin, että olen kuitenkin se ihan sama Sami.
Reilun kolmen viikon takainen Vimpelin-reissu oli Haapakosken mukaan arvokas siksikin, että tiistaina odottavassa välierien toisessa kohtaamisessa ei tarvitse enää ihmetellä ympäristöä vaan voi heittäytyä täysillä peliin.
– Nyt se ei ole enää niin jännittävä paikka. Kyllä sinne on ihan varmasti jo helpompi mennä.
Juttu jatkuu taulukoiden jälkeen.
Jymyn ja Vedon sisä- ja ulkopeliprosentit eri pesänväleillä runkosarjassa:
| SISÄLLÄ | K -> 1 | 1 -> 2 | 2 -> 3 | 3 -> K | YHT. |
| Sotkamo | 58,54 | 56,07 | 63,79 | 50,42 | 57,11 |
| Vimpeli | 58,35 | 60,42 | 59,76 | 50,54 | 57,56 |
| ULKONA | K -> 1 | 1 -> 2 | 2 -> 3 | 3 -> K | YHT. |
| Sotkamo | 45,03 | 51,59 | 48,41 | 58,63 | 49,62 |
| Vimpeli | 46,16 | 46,58 | 46,62 | 56,99 | 48,27 |
Tulevasta välieräsarjasta on helppo povata äärimmäisen tasaista jo pelkästään runkosarjan sisä- ja ulkopeliprosenttien valossa. Toisaalta Veto voitti runkosarjan kaikki kolme kohtaamista.
Puolivälierissä molemmat joukkueet joutuivat urakoimaan täydet viisi ottelua, vaikka varsinkin Jymyn uskottiin ennakkoon kaatavan Kiteen Pallon suoraan kolmessa tai korkeintaan neljässä ottelussa.
– Meidän sisäpelimme oli aika ailahtelevaa. Osittain sen piikkiin se meni. Saimme jollain jaksolla tehtyä neljää tai viittä juoksua, jollain ei tullut ainuttakaan. Se on aika harvinaista Jymylle.
– KiPa taas sai muutamien läpilyöntien kautta omaa peliän auki, ja kaikki kunnia kyllä heille. Vaikka joukkue on nuori, potentiaali on aivan älytön. He pelasivat meitä vastaan hyvin. Ei siitä mihinkään pääse.
Ratkaisevan viitospelin Jymy vei tylysti 2–0 (3–1, 4–0), ja Haapakosken mukaan tiukka painepeli osoitti taas kerran, mistä kahdella viime kaudella mestaruutta juhlinut sotkamolaisjoukkue on tehty.
– Kyllä se joukkueen kokemus ja rutiini näkyi. Saimme pelattua ottelusarjan tasaisimman pelin. Rentous ja luottamus oikein uhkuivat. Itseluottamus oli korkealla, eikä siinä paljon käsi tärissyt. Palasimme omalle tasollemme.
Jymy on 1980-luvun alun jälkeen ainoa joukkue, joka on voittanut miesten Superpesiksessä kolme peräkkäistä mestaruutta, ja siinä on onnistuttu kolmesti. Jos ja kun seura haluaa täydentää nyt neljännen hattutempun, perusperiaatteet ovat Haapakosken mukaan hyvin samat kuin aina ennenkin.
– Ulkopeli vaatii puolustamista, että räpylä kestää. Vimpelissä on kuitenkin aikamoisia pommittajia löytynyt. Uskon ja luotan meidän sisäpeliimme, että saamme tehtyä tarvittavat tilanteet. Meillä on kuitenkin hyviä kotiuttajia, jotka pystyvät ratkaisemaan pelejä.
Vimpeli-vuosiensa perusteella Haapakoskelta voisi kuvitella löytyvän omilleen tiettyä sisäpiiritietoutta esimerkiksi Saarikentältä.
Vai löytyykö?
– Kylläpä ne joukkuekaverit ovat siellä niin paljon pelanneet, että kyllä he ne metkut siellä tuntevat. Kopparit joutuvat pelaamaan erilaista peliä kuin muilla kentillä. Siellä on oltava hereillä.
– Jos vain jatkeelle saa pieniä kumuroita, niin siellä on jokainen ulkopelijoukkue jo kusessa silloin.
Jymyyn liittyessään Haapakoski teki kaikille selväksi, että kyseessä on hänen viimeinen kautensa Superpesiksessä. Neljän SM-kullan ja 13 SM-mitalin rinnalla palkintokaapissa olisi kuitenkin tilaa vielä sille yhdelle kirkkaimmalle.
Nälkää riittää, sillä edellisestä mestaruudesta, ja ylipäätään finaaleissa pelaamisesta, on kulunut jo kahdeksan vuotta.
– Ei se nälkä oikeastaan voi enää suuremmaksi kasvaakaan. Tiedän, että nämä ovat minun superpesisurani viimeiset matsit. Ainoa tavoite on pojan nostaminen. Mitään muuta tavoitetta ei ole, ja mikäs sen parempaa olisi kuin lopettaa siihen.
Miesten Superpesiksen toisessa välieräsarjassa kohtaavat runkosarjan nimiinsä vienyt Kouvolan Pallonlyöjät ja viime syksynä Jymylle finaaleissa taipunut Manse PP. Sarjan avauspeli pelataan huomenna sunnuntaina Kouvolassa.
Finaalijoukkueet ratkeavat 9. syyskuuta mennessä, ja Suomen mestari on selvillä viimeistään 27. syyskuuta. Sekä välierissä että finaaleissa pelataan paras viidestä -systeemillä.