Amerikkalainen Amity Gaige on kirjoittanut kolme kirjaa, joista vain yksi on suomennettu. – Tarinat syntyvät siitä, kun katselen maailmaa ja varastan maailmalta. Varastan ihmisiltä, joita tapaan, varastan historiasta. Olen pelkkä varas, Gaige heittää.
Amerikkalaisen Amity Gaigen kolmas romaani on ensimmäinen, joka on saavuttanut paitsi kriitikoiden suosion, myös kansainvälistä huomiota. Aiemmin Gaige kirjoitti runoja – ja kutsui itseään New York Timesissa huonoksi runoilijaksi.
– Minusta tuntuu paremmalta, kun kirjoitan fiktiota. Kun kirjoitan runoutta nyt, se ei ole hyvää. Mutta ei olisi ehkä pitänyt sanoa tuota kommenttia, Gaige nauraa.
Huono runous on subjektiivinen asia, mutta mistä tietää, että teksti toimii? Gaigen vastaus on yksinkertainen: ei sitä tiedäkään.
– Monella kirjailijalla on yksi kirja pöytälaatikossaan. Minullakin on, hän tunnustaa.
– Ennen kuin aloin kirjoittaa viimeisintä kirjaani, kirjoitin latvialaisesta, joka asuu Latviassa itsenäisyysliikkeen aikana. Kirja perustui äitini kokemuksiin ja historiaan. Kirjoitin aika paljon, ehkä 150 sivua, ja teos oli todella huono. En nauttinut siitä. Teksti oli liian kirjaimellista, melkein propagandaa. Aivan kuin olisin yrittänyt esittää maailmalle, millaista tuo aika oli, enkä minä tiedä, millaista se oli. En ollut Latvian itsenäisyysliikkeessä eikä äitini edes opettanut minulle latviaa, Gaige kuvaa.
Lopulta hän ymmärsi, ettei halunnut kirjoittaa Latviasta, vaan identiteetistä; siitä, millaista on joutua pois omasta kulttuuristaan ja karkotetuksi synnyinmaastaan.
Gaigen mukaan on tärkeää paitsi tunnistaa huono teksti, myös kehua hyvää. ”Ei tästä mitään tule” -ajattelutapaa haalivasta ihmisestä ei tule kirjailijaa, koska hän ei osaa tunnistaa, milloin työskentelee hyvin.
Mistä kirjat syntyvät?
Gaige on kirjoittanut kolme kirjaa – kolme ja puoli, jos pöytälaatikkoon jäänyt teos lasketaan mukaan. Hän ei osaa vastata, mistä kirjat syntyvät, sillä jokaisen teoksen kirjoitusprosessi on erilainen.
– Tarinat syntyvät siitä, kun katselen maailmaa ja varastan maailmalta. Varastan ihmisiltä, joita tapaan, varastan historiasta. Olen pelkkä varas, Gaige heittää.
– Nappaan asioita maailmasta ja suodatan ne omien uskomusteni ja tunteideni läpi. Otan ideoita toisista ideoista ja yritän tehdä niistä tunteikkaita.
Huonojakin ideoita on, mutta Gaige on onnellinen silloin, kun ylipäätään saa ideoita.
– Olen onnellinen, kun saan ideoita. Ne tarkoittavat, että ajattelen ja olen kirjailijana elossa, maailmassa. Menee päiviä, jolloin minulla ei ole yhtään ideoita, juoksen vain lasteni perässä. Kun teet sitä, et saa hyviä ideoita, Gaige sanoo.
– Tasapainon löytäminen on nykyisin vaikeaa. En pelkää, että ideat loppuvat. Pelkään, ettei minulla ole henkistä tilaa, jotta voisin muuttaa ideat kirjoiksi.
Gaigen uusin teos julkaistaan 18 maassa, ja hän on matkustanut teoksensa vuoksi paljon. Kun tähän lisätään kaksi pientä lasta ja ura opettajana, ylimääräistä aikaa ei juuri ole. Ennen nuorimman lapsensa syntymää hän kuitenkin ehti aloittaa uuden projektin.
– Turhauttavinta kirjailijalle on se, kun hän ei kirjoita. Tai kun hän ei kirjoita hyvin. On kammottavaa, kun työskentelet tekstin parissa ja tiedät, ettei se ole hyvää. Olet sentään organisoinut elämäsi sen ympärille, jotta sinulla olisi aikaa kirjoittaa, Gaige kuvaa.
– Koen turhauttavaksi sen, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa kirjoittaa. Osa minusta ei ole täysin elossa. Olen rauhallisimmillani ja terveimmilläni, kun kirjoitan.
Kirjan aloittaminen onnistuisi muutamassa kuukaudessa. Loppuun asti pääseminen ei.
– Mieheni ja minä yritämme järjestää niin, että molemmat voivat ottaa aikaa, kuten pitkiä viikonloppuja, itselleen. Kun olen itsekseni, kirjoitan päivässä 12 tuntia tai enemmän. Juon paljon kofeiinia ja syön karkkia, Gaige kuvaa.
– En voi puhua muiden puolesta, mutta olen varma että itse suoriudun paremmin, kun minulla on paljon aikaa käytettävissäni.
Tärkeintä on uteliaisuus
Kun Gaige saa tekstin valmiiksi, hänen aviomiehensä lukee sen ensimmäisenä. Seuraavaksi teksti menee jollekin kirjailijaystävälle. Sitten vuorossa on agentti.
– Se on pitkä prosessi. Teksti ei mene suoraan kustantajalle, koska täytyy valmistaa, että se on tarpeeksi selkeä, Gaige kuvaa.
– Kaikki näkevät asioita, joita ei itse tajunnut. Saan paljon palautetta. Sitten on myös ihana oikolukuvaihe, jota rakastan. Oikolukija tarkistaa kaikki faktat ja ilmoittaa esimerkiksi, että sivulla 12 kirjoitin sanan yhdessä muodossa, sivulla 14 taas toisessa.
Kirjailijaksi haikailevan kannattaa lukea paljon. Lue klassikoita, hyvää kirjallisuutta, kulttuurisesti tärkeitä teoksia, Gaige kehottaa.
– Tunnista, mistä kirjallisuudessa pidät, mitä haluaisit imitoida. Ala sitten kirjoittaa. Ole valmis tekemään virheitä matkallasi.
Tärkeintä kirjailijalle on uteliaisuus: vimma saada tietää asioista lisää.
– Voima sisälläsi haluaa ymmärtää elämää ja ihmistä, miksi he tekevät mitä tekevät. Olen utelias paitsi ihmisten, myös maailman suhteen. Haluat tietää asioita ja selvittää niitä, olet turhautunut maailman läpinäkymättömyyteen, Gaige kuvailee.
Lisäksi tarvitaan uskoa, itsetuntoa ja periksi antamaton luonne. Mutta mitä kannattaa tehdä aivan ensimmäiseksi?
– Pyydä anteeksi perheeltäsi. Ja mitäs sitten? Ala tupakoida, Gaige nauraa.
Lue myös:
Sumo video id
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi