Vanhusten kotihoidon taso riippuu paljon siitä, miten aktiivisia omaisia heillä on. Lisäksi palveluiden laatua on erittäin vaikea valvoa.
– Nykyään palvelu on pirstaloitunutta: esimerkiksi ateriapalvelut hoitaa toinen toimija kuin varsinaisen kotipalvelun, kuvailee Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja, dosentti Sirpa Wrede Helsingin yliopistosta.
– Minun mielestäni tämän asiakasryhmän kohdalla on hyvin kohtuutonta ajatella, että juuri heidän pitäisi olla aktiivisina markkinatoimijoina, jotka pystyisivät tekemään jatkuvasti valintoja. Ei järjestelmää voida sellaiselle oletukselle rakentaa, Wrede sanoo.
Lue myös: "Hoitajat joutuvat tekemään töitä, jotka kuuluvat siivoojille" – yksi hoitaja kahta hoidettavaa kohti ei riitä, sanoo professori
Kotihoidon valvonta vaikeaa
Kotipalvelussa siirryttiin nykyiseen, suoriteperustaiseen malliin 1990-luvulla. Sitä ennen jokaiselle asiakkaalle oli varattu tietty määrä aikaa.
– Oltiin vaikkapa pari tuntia asiakkaan luona. Silloin voitiin vähän keskustellakin siitä, että mitä on tarpeen tehdä sinä päivänä. Nykyään käytössä on suoriteperusteinen malli, ja tämä on historiaa, Wrede selvittää.
Kotihoidon valvonta onkin vaikeaa, ja sitä tehdään lähinnä digitaalisesti.
– Jotenkin kuitenkin tuntuu, että valvonnan tarkoitus on työn tehostaminen tai laskutuksen helpottaminen. Työntekijä juoksee paikasta toiseen tehdäkseen ne asiat, jotka järjestelmään on merkitty, mutta ei se välttämättä laadukkuutena asiakkaalle näyttäydy, Wrede muistuttaa.