Suomi tinkii lisää joustoa laskelmiin metsien hiilinieluista

Metsien tulevaa käyttöä tullaan vertaamaan vuosiin 2000–2009. Vertailu on Suomen hallituksen mielestä ongelmallinen, koska metsien hakkuita aiotaan lisätä lähivuosina tuntuvasti.

Viron johdolla laskentaan ollaan jättämässä liikkumavaraa, jotta maat saataisiin paremmin samalle viivalle. Viro esittää kaikille EU-maille yhteensä 360 miljoonan hiilidioksiditonnin liikkumavaraa kymmenen vuoden ajalle, josta Suomen osuus olisi 44,1 miljoonaa tonnia.

Koko EU:n liikkumavara vastaa kymmentä prosenttia EU:n keskimääräisestä vuosittaisesta hiilinielusta vuosina 2000–2009.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan Suomi yrittää vielä tänään vakuuttaa muut EU-maat siitä, että maa tarvitsee ehdotettua isomman kompensaation.

– Sillä ajatuksella kokoukseen lähden, että siellä vielä muutosta haetaan, Tiilikainen kertoi eilen STT:lle.

Maankäyttö on osa ilmastotavoitteita ja Pariisin ilmastosopimuksen noudattamista. Tavoitteena on varmistaa, että maankäyttö ei aiheuta päästöjä, vaan maat ja metsät säilyvät hiilinieluina.

Vanhempi EU-virkamies arvioi torstaina, että pöydällä olevassa Viron kompromissiesityksessä on herkkä tasapaino.

Tasapainoa ei haluta horjuttaa, jotta EU-maat saisivat päätöksen perjantaina aikaan. Suomelle pitäisi hänen mukaansa siksi hakea hyvin maakohtaista ratkaisua, mutta kaikki toiveet tuskin toteutuvat.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaan hiilinielujen ja kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi olla tasapainossa vuosisadan loppupuolella.

Ilmastotavoitteet jyvitetään maittain

EU:n tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 40 prosentilla vuodesta 1990 vuoteen 2030.

Tänään Luxemburgissa EU:n ympäristöministerien odotetaan sopivan jokaisen EU-maan ilmastotavoitteista.

Suomen päästövähennystavoite on komission esityksen mukaan 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta, mikä on yksi EU:n korkeimmista. Luxemburgin ja Ruotsin tavoite on 40 prosenttia ja Tanskan niin ikään 39. Tavoitteet koskevat päästökaupan ulkopuolista sektoria eli esimerkiksi liikennettä, maataloutta ja osittain kiinteistöjen lämmitystä.

Suomi voi siirtää tavoitteestaan enintään kaksi prosenttia päästökauppasektorille ja 1,3 prosenttia maankäyttösektorille.

Neuvoston kannan jälkeen neuvottelut ilmastopaketista jatkuvat kolmikannassa eli neuvoston, parlamentin ja komission kesken.