Ruotsilla on pitkä historia maahanmuuttomaana, ja Suomessa länsinaapurista onkin jo pitkään tavattu ottaa mallia maahanmuuttajien kielenopetuksessa.
Opetus ei vastaa opetussuunnitelmaa eikä päteviä opettajia ole tarpeeksi.
Pisa 2022 -tulosten mukaan osaamiserot maahanmuuttajataustaisten ja maan valtakieltä äidinkielenään puhuvien oppilaiden välillä ovat edelleen suuria, suurempia kuin OECD-maissa keskimäärin.
Tämä voisi kuvata maahanmuuttajien kielenopetuksen ongelmia Suomessa. Kyse on kuitenkin Ruotsista.
Ruotsilla on pitkä historia maahanmuuttomaana, ja Suomessa länsinaapurista onkin jo pitkään tavattu ottaa mallia maahanmuuttajien kielenopetuksessa.
Ja otetaan edelleen, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteen tiedekunnan vanhempi yliopistonlehtori Maria Ahlholm.
– Kyllä minä usein koen olevani oppijaroolissa ja lähetän opiskelijoitanikin Ruotsiin tutustumaan asioihin, Ahlholm sanoo STT:lle.
Mutta kannattaako sellaisesta maasta ottaa mallia, jossa kamppaillaan samanlaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa?
Ruotsi pitänyt osaamistason vakaana
Ahlholmin mukaan vuoden 2022 Pisa-tulokset voidaan tulkita Ruotsin kannalta edullisemmin kuin Suomen kannalta.
Viimeisimmät tulokset näyttävät, että Suomessa erot ovat kasvavat, Ahlholm sanoo. Ruotsissa erot ovat sen sijaan pysyneet samoina kymmenen vuoden ajan, vaikka maahanmuuttajien määrä on kasvanut paljon.
– Ruotsi tulee toimeen paljouden kanssa paremmin kuin me vähien monikielisten kanssa, hän tiivistää.
Riskinä lokerointi
Yksi suurimmista eroista Suomeen lienee se, että Ruotsissa ruotsi toisena kielenä on oma oppiaineensa, kun taas Suomen mallissa suomi tai ruotsi toisena kielenä on oppimäärä.
Ideana on, että ruotsia toisena kielenä lukevat saavuttaisivat silti saman kielitason kuin ruotsia äidinkielenään lukevat oppilaat, kertoo tutkija Josefin Nilsson Tukholman yliopistosta STT:lle.
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa tavoitteena ei ole, että ruotsia toisena kielenä opiskelevat siirtyisivät jossain vaiheessa opiskelemaan ruotsia äidinkielenä.
Ahlholmin mielestä Ruotsin mallissa onkin riskinä, että ruotsia toisena kielenä opiskelevat leimautuvat koko koulupolkunsa ajaksi.
Ruotsi toisena kielenä -tunnit ovat vain pieni osa koko opetusta, Nilsson huomauttaa. Leimautuminen on hänen mukaansa maahanmuuttajataustaisille lapsille ongelma ylipäänsä – huolimatta siitä, opiskelevatko he ruotsia toisena vai äidinkielenä.
Erillisen oppiaineen avulla pyritään nimenomaan vähentämään stigmatisoitumista siten, että tarjotaan oppilaille mahdollisuus kehittää hyvä ruotsin kielen taito, Nilsson sanoo.
Lue myös: Onko suomen oppiminen vaikeaa? Ei, jos me kaikki autamme maahanmuuttajia oppimaan, kuten tämä ystävällinen myyjä kahvilassa
Ratkaisuna välimuoto?
Nilsson kertoo pitävänsä Ruotsin mallia kokonaisuudessaan toimivana.
Suurin ongelma Ruotsissa ei Nilssonin mielestä olekaan se, miten malli itsessään on järjestetty, vaan resurssien puute ja se, ettei päteviä opettajia kouluteta tarpeeksi.
Vaikka Ahlholm kehuukin Ruotsin mallia, toivoo hän, että Suomessa suomi toisena kielenä olisi jatkossakin tukiaine, josta jossain vaiheessa siirrytään yhteiseen oppiaineeseen.
Ahlholmin mielestä Ruotsin järjestelmässä on kuitenkin tiettyä realismia: jos ruotsi toisena kielenä ei olisi lainsäädännössä omana oppiaineena, eivät yliopistot välttämättä järjestäisi opettajankoulutusta aineesta.
– Haluaisinkin löytää jonkinlaisen kolmannen ratkaisun, Ahlholm summaa.