Suomen vahvin nainen, Niina Jumppanen on vetänyt urheilu-urallaan taloja ja lentokonetta. Tonnit tulevat perässä köyden avulla.
Jumppanen voitti Suomen vahvin nainen -kilpailun keväällä 2017. Hän harrastaa voimamieslajia, joka on monipuolinen voimailu-urheilu, jossa harjoitellaan voimaa, nopeutta ja voimakestävyyttä.
Videolla Jumppanen kertoo, miten suuria esineitä, kuten taloa ja lentokonetta ihminen pystyy ylipäätään vetämään. Lisäksi hän kertoo tunnelmiaan vastikään olleista kilpailuista.
– Tämä on voimailua, missä kannetaan, työnnetään ja vedetään erilaisia esineitä, muutakin kuin tankoa ja levypainoja. Voi olla esimerkiksi pyöreitä atlaskiviä, jotain autonvetoa ja salkkujen kantoa. Tämä on monipuolista voimailu-urheilua.
Verrattaessa muihin voimailulajeihin, voimamies ja -naislajin erottaa sen konkreettisuus. Lajissa ei harjoitella pelkästään tanko- ja levypainoilla.
– On ollut auton- ja talonvetokisoja. Norjassa olen käynyt vetämässä lentokonettakin. Itse ainakin tykkään siitä, että kilpailut ovat yleisöystävällisiä ja ne kuulostavatkin mielenkiintoisilta, Jumppanen sanoo.
Miehet eivät voimanaista pelkää
Jumppasen mukaan voimamieslajin harrastaminen aiheuttaa muissa ihmisissä toisinaan ihmetystä.
– Ihmiset ihmettelee sitä, että olet hullun vahva, kun olet vetänyt esimerkiksi lentokonetta, Jumppanen naurahtaa.
– Tämä on kuitenkin urheilulaji muiden joukossa. Toiset sitten hiihtää tai juoksee paljon. Minun laji on vähän omanlainen voimailulaji.
Treenatessa vahvuus on kehittynyt ja tieto voimanaiseudesta myös vierinyt eteenpäin. Pelkäävätkö miehet sinua?
– Ei ne varsinaisesti pelkää. Aina se voima–sana voi tuoda tietynlaisen mielikuvan naisesta, että se ei välttämättä olisi niin naisellinen, Jumppanen selvittää.
Niina Jumppanen
- 40-vuotias voimanainen
- voimamieslajivalmentaja
Saavutuksia
- Suomen Vahvin Nainen -kilpailuista kulta vuosina 2012 ja 2017
- Maailman vahvin nainen -kilpailuista hopea vuonna 2012 ja neljäs sija vuonna 2013
- Pohjoismaiden vahvin nainen -kilpailujen mestari 2014
Henkilökohtaisia ennätyksiä
- Raw-maastaveto 200 kg
- Maastavetojen toiston maailmanennätys vuonna 2013: 190 kg 9 toistoa minuutissa
- Farmarikävely: 2 x 100 kg, 23 metriä aikaan 14 sekuntia
- Säkin kanto: 80 kg, 121 metriä
Huonona päivänä ei treenata
Oulusta vastikään Espooseen muuttanut Jumppanen päätyi lajin harrastajaksi vuonna 2003. Aiemmin hän harrasti fitnessiä eli ulkonäköurheilua. Tuohon aikaan fitnessissä ei ollut vielä pituusrajoja, joten Jumppanen oli muita harrastajia päätä pidempi.
– Kuulin voimanaislajeista ja sitten heräsi mielenkiinto. Pikku hiljaa se rupesi tuntumaan sopivalta ja omalta lajilta tallaiselle hieman pidemmälle.
Vuonna 2005 Jumppanen pääsi lajissa ensimmäisille SM-mitaleille. Myöhemmin hän on saavuttanut voimanaislajin maailmanmestaruuskilpailuista toisen sijan.
Menestys on kuitenkin vaatinut työtä. Yleensä Jumppasen salitreeni kestää kaksi ja puoli tuntia. Treenaamassa käydään useampi kerta viikossa.
Itse suoritukset eivät kuitenkaan ole kauhean pitkiä, mutta sitäkin rankempia. Treenaamaan ei lähdetä huonolla mielellä.
– Treenikaverin kanssa sovittiin, että jos on huono päivä ja tulet salille, niin jos se ei lähde ensimmäisen puolen tunnin aikana käyntiin se homma, sitten on parempi lopettaa ja lähteä pois, ja tulee parempana päivänä uudelleen.
Harrastaakseen lajia ei tarvitse omistaa lentokonetta tai taloa, jota vetää
Voimamies - ja naiskilpailuissa vedetään taloja ja jopa lentokoneita. Miten kilpailuja varten treenataan? Vedetäänkö jonkun taloa?
– Taloa ei olla kyllä hirveästi päästy treeneissä vetämään, Jumppanen nauraa.
– Vetohommia on varioitu esimerkiksi laittamalla kelkkaan hirveästi painoa. Köydestä sitten vedetään sitä.
Uudet tuulet kutsuvat urheilijaa
Huipulla tuulee, joten liian pitkäksi aikaa tuulen armoille ei parane jäädä. Jumppanen kertookin, että on harkinnut lajin vaihtoa.
14 vuotta voimanaislajia harrastanut Jumppanen on kuitenkin miettinyt lajin lopettamista.
– Uutuudenviehätys on mennyt tästä. Minusta tuntuu, ettei lajilla ole minulle enää uutta annettavaa.
Rakkaus lajiin ei kuitenkaan katoa. Jumppanen aikoo aloittaa valmennuksen. Lisäksi hänellä on haaveissa uusi urheilulaji.
– Vähän aikaa haaveissa on ollut crossfit. Alan ainakin treenaamaan sitä ja katsotaan, mihin asti siinä päästään.
Muuttiko Suomen vahvin nainen -kilpailun voitto käsitystäsi omasta voimakkuudesta? – En tiedä onko yhtään sen voimakkaampi olo kuin ennenkään, mutta olen tyytyväinen kilpailuun, Jumppanen sanoo.
"On ollut kasvattavaa tuo urheilu"
Itseluottamus lajin myötä on myös kasvanut, Jumppanen kertoo.
– Enemmän on oppinut luottamaan omiin tekemisiin. On päässyt näkemään erilaisia paikkoja ja kaupunkeja, nähnyt niin paljon kaikenlaista.
– Joskus peruskoulun aikaan olin ujompi, silloin en olisi voinut kuvitellakaan, että tulisin tallaiseksi urheilijaksi.
Vuosien raskas harjoittelu on saanut myös lihakset naisvoimailijan lihakset kasvamaan näyttäviksi. Onko lihasten kehitys ollut tavoite vai sivutuote?
– No sivutuote! Olen kyllä jo vuosia sanonut, kun olen treenannut, että voisin ottaa voimaa lisää, mutta en enää yhtään lihaksia. Ulkonäkö on tullut kyllä täysin ohessa, urheilu on muokannut sen näköiseksi kuin on, Jumppanen naurahtelee.
Kysymys, millainen Suomen voimakkain nainen on ihmisenä, saa Jumppasen hetkeksi hiljenemään.
– No tavallinen ihminen, hän toteaa lopulta mietteliäästi.
– Omalla tavallaan määrätietoinen. Semmoinen aika samanlainen varmaan kuin muutkin urheilijat, että jos jotain päättää niin sitten asettaa tavoitteen ja tekee töitä sen eteen. Olen kova tekemään töitä asioiden eteen mitä haluan.