Suomen Pankin asiantuntija: Jotta kilpailukyky paranee, työn hinta ei saa nousta yli kahta prosenttia

Sen mukaan talouden reippaasta kasvusta huolimatta kustannuskilpailukykyä pitäisi parantaa vielä yli 5 prosenttia. Vasta parannuksen jälkeen viennin toimintaedellytykset olisivat normaalilla tasolla.

Jos työn hinnan nousu – eli palkkojen nimelliskorotukset ja liukumat – ovat ensi vuonna alle kaksi prosenttia, voidaan Suomen Pankin johtokunnan neuvonantajan Lauri Kajanojan mukaan nykyennusteiden valossa odottaa kustannuskilpailukyvyn paranevan.

– Jos työn hinta nousee vähemmän kuin kilpakumppanimaissa, kaula kilpailukyvyssä voi mennä umpeen lähivuosina, Kajanoja sanoo.

Suomen kilpailukyvyn kehitystä ratkotaan merkittävältä osalta työmarkkinakierroksella syksyn ja talven aikana.

Työn hinnan nousuun vaikuttavat sopimuskorotusten lisäksi palkkojen liukumat, jotka voivat olla esimerkiksi noin puolen prosentin luokkaa, tosin niissä voi olla isojakin vaihteluja vuosittain. Palkkaliukuman suuruuteen vaikuttavat muun muassa palkansaajien tehtävä- ja ikärakenteessa tapahtuvat muutokset.

Kajanoja muistuttaa, että taloudessa voi aina tulla yllätyksiä, esimerkiksi tuottavuuden kehityksen suhteen.

– Kun takamatkaa edelleen on, olisi hyvä, että työn hinnan nousu jäisi jonkinnäköisellä marginaalilla alle kauppakumppaneiden tason, Kajanoja sanoo.

Kajanojan mukaan työn hinta on nousemassa 2–3 prosentin vuosivauhtia Suomen kehittyneissä kauppakumppanimaissa.

"Olemme pahasti takamatkalla"

Teknologiateollisuuden pääekonomistilla Jukka Palokankaalla on sama käsitys kuin Suomen Pankilla: hintakilpailukyky on edelleen 5–10 prosenttia takamatkalla. Palokankaan mukaan talouskasvun vauhti on tänä vuonna ollut hyvä, mutta hän epäilee kuinka pitkälle se kantaa. Kapasiteetti alkaa tulla pullonkaulaksi kasvun jatkumiselle.

– Olemme pahasti takamatkalla kuitenkin, ja bruttokansantuotteessa ei olla vielä vuoden 2008 tasolla, hän huomauttaa.

"Viemme enemmän kuin tuomme"

SAK:n pääekonomistin Ilkka Kaukorannan mukaan Suomella ei enää ole erityistä kilpailukykyongelmaa. Vielä ennen kilpailukykysopimusta hintakilpailukyvyssä oli jonkinlainen takamatka, hän sanoo. Kaukorannan mukaan SAK ei kuitenkaan ole koskaan allekirjoittanut ajatusta, että hintakilpailukyvyn takamatka olisi silloin ollut 10–15 prosenttia.

– Kilpailukykysopimus on isolta osalta kuronut sitä umpeen. Nyt kun katsoo, niin vaihtotasehan on tasapainottunut, meillä on ylijäämäinen vaihtotase. Viemme enemmän kuin tuomme. On ihan hyvät perustelut ajatella, että mitään erityistä kilpailukykyongelmaa enää ei ole, Kaukoranta sanoo.

Hänen mukaansa kilpailukyvystä pitää silti pitää huolta ja turvata työllisyyden myönteinen kehitys.

Yksittäisen töissä olevan palkansaajan ostovoiman kehitykseen vaikuttavat sopimuskorotusten ja liukumien lisäksi muun muassa verolinjaukset ja inflaation kehitys. Kaukorannan mukaan ostovoiman säilyminen edellyttää, että ansiot nousevat noin 1,5 prosenttia ensi vuonna.

– Jos tavoittelee sitä, että jokaisen palkansaajan ostovoima turvataan, silloin 1,5 prosentin kasvun pitää tulla sopimuskorotuksissa. Jos tavoitellaan, että palkansaajien keskimääräinen ostovoima pitää säilyä, silloin noin puolet tästä riittäisi, kun huomioi sopimuskorotusten päälle tulevat liukumat.