Pitkästä matematiikasta saa tällä hetkellä korkeimmat pisteet valtaosassa opiskelualoja. Tämä on herättänyt kritiikkiä todistusvalintaa kohtaan.
Korkeakouluihin pyrkivillä nuorilla on maaliskuussa tuplapaineet. Ylioppilaskirjoitukset ovat käynnissä ja meneillään on myös korkeakoulujen toinen yhteishaku, jossa jaetaan valtaosa syksyn opiskelupaikoista.
Kolme vuotta sitten hakuprosessia uudistettiin niin, että pitkän matematiikan merkitys kasvoi hämmentävällä tavalla. Muutoksen vaikutukset nosti vastikään esiin myös kirjailija ja lukion äidinkielen opettaja Tommi Kinnunen.
Kinnusen twiitissään esiin nostama ilmiö toistuu läpi eri koulutusalojen. Jos pyrkii yliopistoon opiskelemaan filosofiaa ja on kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa filosofiasta M:n saa 22,7 pistettä. Pitkän matematiikan M:stä saisi kuitenkin pisteitä enemmän, 24.
Vastava logiikka toimii myös ruotsin kielessä. M on 22,7 pisteen arvoinen, mutta pitkän matematiikan M 24 hakupisteen arvoinen. Ruotsin kielen opettajaksi haluavan kannattaisi siis panostaa ylioppilaskirjoituksissa mielummin matematiikkaan kuin ruotsiin.
Lukiolaisten liiton puheenjohtajan Ella Siltasen mukaan nykyisen järjestelmän suurin ongelma on johdonmukaisuuden puute.
– Pisteytyksistä puuttuu johdonmukaisuutta. Opiskelija ei oikein ymmärrä, mitä järkeä on siinä, että tulee jostain muista aineista enemmän pisteitä kuin niistä, mitkä on enemmän merkittäviä koulutusohjelman kannalta. On paljon myös väärää tietoa liikkeellä. Paljon pelotellaan sillä, että jos ei saa kirjoituksissa älliä, niin ei pääse opiskelemaan mihinkään, mikä ei pidä paikkansa, Siltanen listaa.
