Suomen ex-maajoukkuepelaaja avautuu: seksisuhde valmentajan kanssa teini-ikäisenä horjuttaa mielenterveyttä edelleen – näin luotsi kommentoi: "Eihän se oikein mennyt"

2:28
Tulosruutu uutisoi viime syyskuussa tutkimuksesta, jonka mukaan seksuaalinen häirintä on yleistä suomalaisessa kilpaurheilussa.

Suomen naisten lentopallomaajoukkueessa ja Sveitsissä seurajoukkuetasolla urallaan pelannut Anna Vahe kertoo urallaan kokemastaan väärinkäytöksestä, jotta vastaavaa ei tapahtuisi jatkossa nuorille urheilijoille, jotka voivat ajautua vastaavanlaiseen tilanteeseen.

Vahe uskoo ja toivoo, että hänen teini-iän kokemuksensa voisivat olla monella tapaa varoittava esimerkki.

– Tiedän, etten ole ainoa, jolle on tapahtunut ikäviä asioita urheilu-uran alkutaipaleen jälkeen. Siksi haluankin kertoa nyt kokemuksistani. Olin tuolloin nuori ja naiivi lukiolaistyttö, jolle valmentaja ja opettaja oli suuri ja auktoriteetti, jota ihailin ja kunnioitin. Ajauduin valmentajanani toimineen miehen kanssa seksisuhteeseen – hän oli lentopallojoukkueeni valmentaja, Anne Vahe kertoo MTV Urheilulle.

– Olen käsitellyt tuota kipeää asiaa mielessäni jo yli 20 vuoden ajan. Tapahtunut vaikutti pelaajauraani, mielenterveyteeni ja koko elämääni. Ja vaikuttaa edelleen jollain tavalla. Sitä on yhä vaikeaa ymmärtää, miten asiat menivät. Pääsin aikoinaan onneksi nopeasti terapiaan ja se auttoi. Se oli pelastukseni: muuten en olisi näin selväpäinen, eikä minusta olisi tullut yhtään mitään. 

Valta-aseman väärinkäyttö

Vahe alleviivaa, ettei kyse ole siitä, että hän haluaisi nyt entisen valmentajansa pään vadille. Hän puhuu mieluummin asiastaan, minkä kokee yhä vaiettuna ilmiönä, joka koskee koko globaalia – myös kotimaan – urheilukenttää.

Viime vuosina kotimaisessakin urheilumediassa on nostettu esiin erinäisiä tapauksia ja epäkohtia, jotka kertovat omaa kieltään ilmiöstä. Vahe kertoo ajautuneensa seksisuhteeseen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Aloitteen tekijänä oli valmentaja.

– Siinä oli ollut jo aiemmin sellaisia viitteitä näin jälkikäteen mietittynä, mutta en kokemattomana teininä edes ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ehkä isoin juttu kohdallani oli sellainen syvä häpeä ja valtaisa syyllisyydentunto, jota jouduin kantamaan asiasta. Vaikka seksisuhteesta tiesivät lopulta jotkut muutkin, ei siitä oikein puhuttu. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Anna Vahe
Anna Vahe joukkueensa peliasussa nuorempana. 

– Lopulta avauduttuani vaikeasta tilanteestani isälle, hän tarttui toimeen. Pienen tauon jälkeen valmentaja palasi kuitenkin takaisin valmennukseen. Se oli aika shokki minulle. Enkä voinut tietenkään jatkaa enää joukkueessa. Asia ikään kuin vain lakaistiin maton alle. 

– Pahinta oli se, että monet pelaajat kääntyivät minua vastaan, muutama onneksi edes pysyi, mutta valtaosa kääntyi vastaan. Heitä oli silloin vain kolme kappaletta, jotka eivät hyljänneet minua. Valmentaja totesi minulle vain lyhyesti, ettei minusta voi tulla enää liigapelaajaa. No, onneksi tuli ja vähän enemmänkin. 

– Kun sanoin ilmoittavani tapahtumien kulusta julkisesti, niin hän uhkasi minua oikeustoimilla kunnianloukkauksesta, Vahe huokaa. 

"Kärsin fyysisistä oireista parin vuoden ajan tapahtuneen jälkeen: käytännössä vain söin ja oksensin."

Vahe tiedosti vasta myöhemmin, että päävastuu tapahtuneesta oli – ja on aina – vanhemmalla henkilöllä. Eritoten, kun kyseessä on auktoriteettiasemassa oleva kasvattajataho. Valmentajan käytös oli yksiselitteisesti täysin sopimatonta. Hän käytti valta-asemaansa räikeällä tavalla väärin.

– Menin psykiatrille puhumaan asiasta isäni avittamana. Isä oli se vahvin ja tärkein tuki, mutta haluan antaa kunniaa myös äidilleni ja veljilleni. He olivat siellä myös. Se helpotti jonkin verran, mutta en voi kieltää, etteikö tapahtunut olisi vaikuttanut elämääni. Siitä ylitse pääseminen on ollut vaikeaa. Mietin välillä sitä, miten se on vaikuttanut siihen, miten kasvatan lapsiani ja reagoin asioihin. Uhriutua en silti halua, nykyään 39-vuotias kahden lapsen äiti ja vaimo painottaa.

MTV Urheilu tavoitti Vahen entisen valmentajan. Mies kommentoi tapahtunutta lyhyesti: hän ei kiellä entisen pelaajansa näkemyksiä. Hän myöntää toimineensa tuolloin väärin asemassaan.

– Eihän se oikein mennyt silloin. Ehkä Anna soittaa vielä minulle ja voimme puhua asiasta. Siinä ilmapiirissä ja kulttuurissa oli vähän kaikenlaista, lentopallovalmentaja toteaa hiljaa.

Muutos kohti parempaa

Vahe sanoo olevansa nykyään paremmin sinut tapahtuneen kanssa. Hän on pyrkinyt, ja oppinutkin, antamaan anteeksi. Entinen lentopalloilija on kärsinyt viime vuosina masennuksesta ja uinut syvissä vesissä pelaajauransa jälkeen. Ura päättyi 28-vuotiaana: keskipelaaja edusti Suomen lentopallomaajoukkuetta 46 ottelussa ja pelasi kotimaan pääsarjan lisäksi myös Sveitsissä ammattilaisena neljän kauden ajan. 

– Olen miettinyt, olisiko urastani voinut tulla parempi ja pidempi, mikäli tapahtunut ei olisi painanut mieltäni alituiseen ja vaikuttanut minuun niin syvästi. En tiedä, ehkä, Vahe toteaa. 

– Kärsin fyysisistä oireista parin vuoden ajan tapahtuneen jälkeen: käytännössä vain söin ja oksensin. 

"Olen puhunut tästä nuorten urheilijanalkujen kanssa, jotka kipuilevat asian suhteen ja ovat eksyksissä sen suhteen, miten pitäisi toimia."

Hänellä on suuri toive tulevaisuuden suhteen: valta-aseman väärinkäyttöön tulisi puuttua urheilumaailmassakin entistä jämäkämmin. 

– Monet, etenkin naisurheilijat – entiset ja nykyiset – eivät uskalla puhua asioista nimellään julkisesti, vaikka se auttaisi tuomaan esiin edelleenkin piilossa olevaa ilmiötä. Se on valitettavaa, eikä helpota niiden urheilijoiden asemaa, jotka ovat kokeneet vääryyttä, Vahe harmittelee. 

– Heille totuuden esiin tuomista tärkeämpää on kuulua lajiyhteisöön, ja vaieta tapahtuneista väärinkäytöksistä, hän jatkaa.

Vahe ymmärtää tavallaan toki heitäkin. 

– Valtaosa nuorista urheilijoista pelkää putoamista joukkueesta. Tai sitä, että hänen urapolkunsa vaikeutuu muulla tavoin. Se on sitä vaikenemisen kulttuuria, joka on pesiytynyt urheilupiireihin. Olen puhunut tästä nuorten urheilijanalkujen kanssa, jotka kipuilevat asian suhteen ja ovat eksyksissä sen suhteen, miten pitäisi toimia, Vahe miettii.

Et ole yksin -palvelu on Väestöliiton ja suomalaisen urheilun yhteishanke, jonka päämääränä on ennaltaehkäistä ja vähentää kiusaamista, seksuaalisen häirinnän ja kaikenlaisen väkivallan kokemuksia urheilussa. Järjestö auttaa epäasiallisen käytöksen, häirinnän, väkivallan tai kiusaamisen kohteeksi joutunutta ja hänen läheisiään.

Asiantuntija Pauliina Lius, tuleeko teille soittoja urheilijoilta valta-aseman väärinkäytöstä? Koetko sen olevan ilmiö suomalaisessa urheilussa? 

– Meille tulee pääasiassa yhteydenottoja urheilijoilta, valmentajilta ja urheilijoiden huoltajilta. Suurin osa yhteydenotoista käsittelee henkilön kokemaa seksuaalista häirintää urheilutoiminnassa. Toisinaan yhteydenotoissa on myös kyse vakavammista seksuaalisuutta loukkaavista häirinnän tai jopa väkivallan kokemuksista. Etenkin nuoret urheilijat tulevat usein palveluihin pohtimaan, että missä seksuaalisen häirinnän sekä väkivallan raja kulkee ja mikä on ok, mikä ei. Myös valmentaja-urheilija suhteen rajoja pohditaan. Toki yhteydenottoja tulee myös muunlaisesta epäasiallisesta käytöksestä, kuten kiusaamisesta ja ristiriidoista seuroissa, Lius toteaa.

– Suomen laissa on kaksi suojaikärajaa, jotka pyrkivät takaamaan lasten ja nuorten turvallisen kasvun ja kehityksen. Alle 16-vuotiaan katsotaan olevan vielä seksuaalisessa ja psyykkisessä kehityksessä erityisen suojelun tarpeessa ja alle 16-vuotiaalle ei saa tehdä seksuaalisia tekoja. Suojaikäraja ei kuitenkaan rajoita nuorten keskinäisiä, tasavertaisuuteen perustuvia suhteita. 18-vuoden suojaikäraja taas suojelee nuoria perheen sisäiseltä seksuaaliväkivallalta sekä luottamussuhteessa tai auktoriteettiasemassa tapahtuvilta seksuaalisilta teoilta. Auktoriteettiasemassa ovat esimerkiksi valmentajat, ohjaajat, opettajat ja avustajat, Lius selvittää. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja