Politiikan villin vuoden lailla myös Suomen pian päättyvä EU-puheenjohtajuus on ollut täynnä nopeita käänteitä; niin onnistumisia kuin asioita, joiden olisi toivottu sujuvan paremmin.
STT kysyi kolmelta EU:ta seuraavalta toimittajalta, mitä Suomen kaudella tehtiin hyvin ja mikä olisi voinut mennä paremmin. Postimees-lehden ulkomaan uutisten päällikkö Evelyn Kaldoja, Luxemburger Wort -lehden kirjeenvaihtaja Diego Velazquez ja Dagens Nyheterin kirjeenvaihtaja Pia Gripenberg istuivat hetkeksi alas Brysselissä joulukuun puolivälissä.
Naisjohtoinen hallitus kirkasti Suomi-kuvaa
Virolainen Evelyn Kaldoja kiittelee Suomen rauhallista otetta.
– Hallituksen vaihdoksesta huolimatta puheenjohtajakauden aikana ei ollut skandaaleja, Kaldoja sanoo EU-neuvoston pressihuoneessa.
Vuoden päättävä huippukokous on juuri päättymässä ja pääministeri Sanna Marin (sd.) tehnyt vaikutuksen mediaan yli maiden rajojen.
– En tiedä, kuka keksi Twitter-kuvan viidestä naisesta, jotka johtavat hallitusta, mutta se on erittäin positiivinen, Kaldoja sanoo ja viittaa Helsingin Sanomien toimittajan laajasti levinneeseen päivitykseen.
Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.
– Virolaiset enemmän tai vähemmän ymmärtävät Suomen politiikkaa. Kauempana ihmiset eivät välttämättä tiedä yksityiskohtia, mutta saavat positiivisen käsityksen naisten johtamasta, modernista ja eteenpäin katsovasta hallituksesta, Kaldoja jatkaa.
Suomen EU-puheenjohtajakaudella ei hänen mukaansa pröystäilty, vaan oltiin ympäristötietoisia, mikä jätti Suomesta luotettavan ja järkevän vaikutelman. Aivan kaikki eivät olleet hänen mukaansa tyytyväisiä.
– Jotkut olivat loukkaantuneita siitä, ettei Suomi antanut puheenjohtajakauden lahjoja, kuten huiveja tai kravatteja. Jotkut todella keräävät niitä, ja nyt kokoelmissa on aukko. Mutta ehkä Suomi oli suunnannäyttäjä ja rumien kravattien ja huivien antaminen vihdoin loppuu.
Epävirallista huippukokousta olisi tarvittu
Ruotsalaisen Pia Gripenbergin mielestä Suomelta oli hyvä saavutus kirjata oikeusvaltiomekanismi EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen. Neuvottelut koko budjetista pysyivät vaikeina.
– En usko, että mikään maa olisi menestynyt tässä tilanteessa Suomea paremmin, koska tilanne oli niin vaikea. Draama nähdään aina viime hetkellä, joten oli mahdotonta saada vielä sopua.
Suomi ei järjestänyt kaudellaan epävirallista huippukokousta, jossa olisi keskitytty johonkin päivänpolttavaan asiaan. Antti Rinteen hallitus harkitsi ilmastokokouksen järjestämistä, mutta aikeesta luovuttiin vähin äänin. Esimerkiksi Itävallan ja Bulgarian kokouksissa Salzburgissa ja Sofiassa huomion veivät maahanmuutto ja laajentuminen, kun taas Tallinnassa puhuttiin tekoälystä ja datan vapaasta liikkuvuudesta.
Gripenbergin mielestä kokous olisi antanut mahdollisuuden ajaa EU:lle kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.
– Epävirallinen kokous ilmastosta olisi kannattanut järjestää, koska asiaa olisi viety vahvemmin eteenpäin. Se olisi ollut hyväksi paitsi ilmastotavoitteille myös kannoille COP25-ilmastokokoukseen. EU:n kanta olisi voinut olla vahvempi.
Vaalikausien taitteen ajoitusta on pidetty hankalana, mutta Gripenberg muistuttaa, että joku täyttää odotusajankin tyhjiön. Suunnannäyttäjälle olisi hänen mukaansa ollut nyt eritystä tarvetta, koska Saksan liittokanslerin Angela Merkelin asema on heikentynyt ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron tekee omia irtiottojaan.
– Parasta EU:lle olisi, jos aukon täyttäisi puheenjohtajamaa, Gripenberg pohtii.
Oikeusvaltion nostaminen paikallaan
Luxemburgilaisen Diego Velazquezin mielestä Suomi ansaitsee tunnustusta oikeusvaltion nostamisesta.
– Tämä on jäsenmaiden klubi, eivätkä maat pidä toistensa syyttämisestä. Suomalaisille oikeusvaltioperiaate oli prioriteetti eivätkä he pelänneet osoittaa sormella vertaistaan, mitä ei tapahdu tarpeeksi.
Vaalikausien taitteessa jäljellä oli poikkeuksellisen vaikeita lainsäädäntöhankkeita, joita Suomi puski eteenpäin. Velazquez nostaa esiin kaksi korkean profiilin päätöstä, joissa Suomi olisi voinut onnistua paremmin.
Ensimmäinen oli laajentuminen. EU-maat eivät päässeet sopuun jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa eurooppaministerien kokouksessa lokakuussa, ja sama lopputulema nähtiin samalla viikolla huippukokouksessa. Suomi olisi Velazquezin mukaan voinut vahvemmin yrittää ainakin sitä, että kummankin maan osalta olisi tehty omat päätöksensä.
Toinen näkyvä epäonnistuminen nähtiin kilpailukykyministerien kokouksessa, kun Suomi vei Velazquezin mukaan ”kamikazemaisesti” äänestykseen esityksen maakohtaisesta veroraportoinnista. Ministerikokousta johtanut Timo Harakka (sd.) ehti jo ennen kokousta kertoa Demokraatti-lehdelle, että EU olisi ottamassa merkittävän askeleen vahingollisen verosuunnittelun torjumisessa. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska riittävä määrä jäsenmaita jäi niukasti uupumaan.
– Olisi pitänyt etukäteen varmistaa, että enemmistö löytyy, koska nyt Luxemburgin kaltaiset vastustavat maat voivat sanoa, että yritimme jo kerran, miksi yrittäisimme uudelleen.