Eskoiselokuvaansa tekevä ohjaaja Ulla Heikkilä on aina ollut kiinnostunut uskon ja kirkon asioista, kriittisesti. Samalla häntä kiinnostaa niin nuorten kuin aikuisten pärjääminen porukassa. Rippikoululeiri on onkin hyvä näyttämö. Tarinassa nuoret ja papit pohtivat sama asiaa: hyväksytäänkö minut.
Kolmekymppinen Ulla Heikkilä valmistui Aalto-yliopistosta 2016 ja käsikirjoitti itse ensimmäisen elokuvansa – tarinan nuorten välisistä jännitteistä ja kasvukivuista rippileirillä. Rakastumisia ja kilpailua huomiosta. Jotkut ovat ärsyttäviä tyrkkyjä, toiset vetäytyvät syrjään. Elämän merkitystäkin ehditään pohtia.
– Itse kävin sekä rippikoululeirin että uskonnottomien Prometheus-leirin peräkkäisinä kesinä. Olin aika ärsyttävä intellektuelli, nauraa ohjaaja.
– Uskon ja kirkon kysymykset ovat olleet minulle aina aaltoliikettä – miten niihin suhtaudun. En ajattele, että noilta leireiltä pitäisi löytää vastauksia – enemmänkin kysymyksiä.
Jos kirjoittaa kuin täti Tampereelta, tätiä pitää neuvoa
Ymmärtääkö kolmekymppinen tänä päivänä rippikouluikäisten maailmaa? Heikkilä nauraa taas heleästi vastaukseksi.
– Sinun pitää kysyä sitä näyttelijöiltä. Olen kyllä sanonut nuorille, että jos käsikirjoituksessa on repliikkejä, jotka oikein huutavat, että "nyt on täti Tampereelta kirjoitellut", niin muuttakaa.
Nuorilta tulee pelkästään kehuja. 15-vuotias Linnea Skog on jo miltei konkari alalla. Hän sai 12-vuotiaana Jussi-patsaan roolistaan elokuvassa Tyttö nimeltä Varpu. Nyt hän esittää hiukan tyrkkyä pissistä Jennaa.
– Tuollaisia jennoja on varmasti olemassa. Hän on aika ärsyttävä, tuo itseään esille ja kiusaa muita tajuamatta, miten käyttäytyy. Mutta hänellä on myös herkkyyttä, kuvailee Linnea Skog.
