Suomalaistähti ponnisti Ville Niemisen rinnalta kokkikoulusta NHL:ään, jossa joutui myös sylkykupiksi – varusteiden tuhoamisen jälkeen menestystä myös uudella uralla: "Tapahtunut paljon kivoja juttuja"

Perinteikäs Tampereen Ilves keikkui kuilun partaalla, kun se joutui SM-liigan karsintoihin keväällä 2012. Tunnelma Ilveksen pukukopissa oli huojentunut, kun Vaasan Sport kaatui Hakametsässä ja Ilves säilytti paikkansa pääsarjassa voitoin 4–1. 

Ilveksen pelaajat jäivät hengailemaan hallille ja nauttimaan tilanteesta. Kukaan ei olisi halunnut kuulua siihen ryhmään, joka pudotti legendaarisen seuran sarjaporrasta alemmas.

Kun ilta eteni, maalivahti Vesa Toskala sai päähänsä raahata polvisuojat Hakametsän hallin parkkipaikalle ja tuikata ne tuleen. 

Ilveksen huoltajat Lasse Laukkanen ja Janne Jansson eivät pitäneet tempauksesta, mutta seuraavana päivänä osapuolet jo muistelivat asiaa hymyssä suin. 

– Voi olla, että ne soljet ovat vieläkin siellä parkkipaikalla, Toskala veistelee puhelimessa. 

Ilveksen kasvatti oli saanut joka tapauksessa solmittua komean uransa langat yhteen hänelle rakkaassa paikassa. Pelaamisen liekki oli sammunut, mutta uusi ura kolkutti jo oven takana. 

"Huikean hauskoja hetkiä"

Tampereen kupeessa Kangasalla varttunut vilkas pikkupoika liittyi 7-vuotiaana Vehmaisten kaupunginosajoukkueeseen. Jalkapallokin oli vahvasti mukana kuvioissa, mutta jääkiekko oli aina se juttu.

Ja maalivahdin tontti. Toskala puki pelaajan varusteet ensimmäistä kertaa vasta uran päättymisen jälkeen kaveriporukan höntsyjäillä.

– Maalista havainnoi koko kentän, mutta tuntuu, että pelaajana ei näe mitään. Tuli siinä ihan hyvä hiki.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Vanhempien ei tarvinnut patistaa pikkupoikaa ulos, pikemminkin vähän jarrutella, kun pihapelit venyivät aina iltamyöhään. 

Toskala tuli tunnetuksi suhteellisen pienenä (178 senttiä), mutta fyysisenä ja nopealiikkeisenä torjujana, joka pelasi hyvin mailalla. Liikkeissä oli samaa sähäkkyyttä kuin esikuvassa Jukka Tammessa. 

"Toskeri" sai toteuttaa yhtä unelmaansa uran varhaisessa vaiheessa, kun hän pelasi Ilveksen SM-liigajoukkueen maalilla neljä kautta ennen siirtymistä Ruotsiin Färjestadin riveihin.

– Ilveksellä oli kasassa tiivis ryhmä, joka koostui lähinnä omista kasvateista. Meillä oli huikean hauskoja hetkiä, ja hengailimme paljon vapaa-aikanakin yhdessä.

– Nykyään tuntuu, että pelaajat ovat enemmän joukkueissaan töissä. Tosin nykyisessä Ilveksessä vaikuttaa olevan paljon samanlaista henkeä kuin omina alkuvuosina. Siellä on paljon Ilveksen omia miehiä. 

Ville Niemisen kanssa kokkikoulussa

Toskala meni peruskoulun jälkeen urheiluammattikouluun opiskelemaan suurtalouskokkilinjalle. Koulun mahdollistamat kolmet viikoittaiset aamujäät kiinnostivat enemmän kuin annoksien väsääminen isoille ryhmille. 

– Ei siitä hirveästi jäänyt käteen, jos rehellisiä ollaan. Välillä saan jotain suonenvetoja ja kokkaan, mutta onneksi vaimo pitää enemmän ruuanlaistosta.

Samaa linjaa kävi muuan Ville Nieminen. Jos yhteisistä oppitunneista saisi VHS-videon, niistä maksaisi mielellään satoja euroja. 

Kumpi oli parempi kokki?

– Pakko myöntää, että Ville. Hänellä oli jo kokemusta keittiöhommista Tapolan kesätöistä. 

Sinänsä hauskaa, että Toskalan ja Niemisen tiet kohtasivat myöhemmin NHL:ssä, San Jose Sharksin riveissä kaudella 2006–07. 

Sharks toinen kotiseura

NHL-jääkiekon juurruttaminen on ollut tuskaista Kaliforniaan ja Floridaan, mutta vuonna 1991 San Jose Sharks voidaan laskea onnistuneiden laajennushankkeiden kastiin. Sharksilla on tiivis kannattajayhteisö ja joukkue on ollut pitkään kilpailukykyinen, vaikkei seura ole vieläkään voittanut Stanley Cupia.  

Toskala siirtyi Kaliforniaan syksyllä 2000, ja sitkeä työ farmissa alkoi tuottaa hiljalleen hedelmää. Vuoden 2004–05 työsulun jälkeiset vuodet olivat hyvää aikaa Sharksissa, vaikka hän joutui taistelemaan peliajasta kovatasoisen Jegveni Nabokovin kanssa.

– Pidän San Josea ikään kuin toisena kasvattajaseurana. Sielläkin oli paljon nuoria pelaajia. He varasivat minut, ja kuljin heidän polkunsa läpi. 

Sharksin kovaan maalivahtikolmikkoon kuului nuorten maajoukkueajoilta tuttu Miikka Kiprusoff, jonka kanssa Toskala löysi yhteisen sävelen. Perinteinen maalivahtien kilpailuasetelma murskaantui, kun kaksi hieman kierolla huumorintajulla varustettua suomipersoonaa teki konnankoukkujaan vapaa-ajallakin.

Mitä te siellä oikein touhusitte siellä?

– No, tykätään samoista jutuista, Toskala kuittaa sen paremmin tarkentamatta. 

Kovaa myllytystä Torontossa

Jos San Josessa jääkiekko tuo hyvän lisän kaupunkiin, Torontossa kaupunki tuo hyvän lisän jääkiekkoon. 

San Jose kauppasi Toskalan kiekkomekkaan kesällä 2007. Ilveksen kasvatti joutui myllyyn, josta heikkohermoisempi ihminen olisi järkyttynyt loppuiäkseen. 

Toskala pelasi hyviä jaksoja, ja hänet valittiin avauskaudella muun muassa joulukuun parhaaksi maalivahdiksi NHL:ssä. Maple Leafs oli silloinkin isossa murroksessa ja varsinkin puolustuspeli sakkasi pahasti, mikä vaikeutti suomalaisveskarin työskentelyä. 

Uusi GM Brian Burke ja San Josesta tuttu valmentaja Ron Wilson heittivät suomalaismaalivahtinsa julkisesti bussin alle. He alkoivat puskea sisään lahjakasta ruotsalaismaalivahtia Jonas Gustavssonia. 

Juttu jatkuu kuvan alla.

Toskalan jyrääminen fanien ja toimittajien keskuudessa sai sairaita piirteitä, kun hän päästi New York Islandersin puolustajan Rob Davidsonin omasta päästä ammutun purkukiekon maaliin maaliskuussa 2008. Suomalaismaalivahti oli julkista riistaa, josta sai sanoa mitä tahansa. 

Media haistoi tilaisuutensa, eikä jättänyt suomalaista rauhaan hyvinäkään hetkinä. Kun Maple Leafs voitti kolmannen peräkkäisen ottelun, torontolaistoimittaja kysyi Toskalalta, että miksi teidän pitää nyt voittaa – media jää nyt ilman mehukkaita häviöjuttuja. 

– Ai, en tuollaista muistakaan. Mutta hyvin mahdollista, Toskala kuittaa. 

– Oli se kieltämättä vähän turhauttavaa vastailla päivästä toiseen samoihin kysymyksiin. Se mediahomma oli vähän kuin peliä toisen pelin lomassa. 

Välikaasua Hervannan valtaväylällä

Vaikka peli välillä tökki ja lehdistö nälvi, Toskala nautti pelaamisesta ja elämisestä sykkivässä metropolissa. Hän sai maistaa kunnolla, millaista on todellisen julkkiksen elämä. 

Liikkui hän missä tahansa, hännystelijät ja nimmarien pyytäjät seurasivat perässä. 

– Oli siinä omanlaisensa totutteleminen, kun en mielelläni kuitenkaan julkisuudessa pyöri. Välillä tuntui oudolta, kun katseltiin perään. 

– Mutta enää ei kirjoitella nimmareita kuin velkakirjoihin, hän heittää hersyvän naurun säestyksellä. 

Toronton aikana Toskala nousi pääosan esittäjäksi viraalihitissä, jonka ansiosta hän on jäänyt internetin kulttihahmoksi. Maalivahti lasketteli puutaheinää suomea osaamattomalle tshekkiläiselle toimittajalle, joka teki raporttia MTV:lle Montrealissa ottelun jälkeen. 

Toimittaja esittää kiekkokysymykset englanniksi, ja Toskala puhuu naama peruslukemilla välikaasun antamisesta Hervannan valtaväylällä. 

– Pakko myöntää, että jos joku nykyään tunnistaa, yleensä se on sen videon takia. 

Mieluummin Kauppalehteä kuin urheilusivuja

Toskala olisi saanut Calgary Flamesiin yksivuotisen sopimuksen kaudeksi 2010–11, mutta mitta jääkiekkoon oli tullut täyteen. 

Hän päätti jääkiekon sijaan lähteä silloisen vaimonsa kanssa pitkälle matkalle Eurooppaan. Maailman katseleminen uudesta näkökulmasta selvensi ajatuksia. Tarinan päättäminen vaati vielä viimeistä lukua Ilveksessä. 

Viimeisellä kaudella pelihaluja himmensi aiemmin leikattu nivunen, joka ei parantunut kunnolla koskaan. Kun pelit oli pelattu ja varusteet poltettu, siirtyminen uuteen elämään sujui vaivattomasti. 

Vaikka Toskala on rakastanut pelaamista, hän ei ole koskaan ollut urheilija, jonka elämää jääkiekko täyttäisi 24 tuntia päivässä. 

Joidenkin arvioiden mukaan onnellisuus ja terveys perustuvat siihen, ettei ihmiselle jää mitään painolastia aiemmasta elämänvaiheestaan. Toskala saattoi todeta, jääkiekko oli antanut sen mitä hän halusi. Enemmänkin. 

– Ehkä sen takia irtautuminen on ollut niin helppoa. Kovin paljon en ole kaivannut jääkiekkoa, ja seuraaminekin on jäänyt aika vähälle. Mieluummin luen nykyään Kauppalehteä kuin urheilusivuja. 

Toskalalle kertyi NHL:ssä 266 ottelua, mikä on kaikkina aikoina suomalaismaalivahdeista seitsemänneksi eniten. 

– Uran aikana ajattelee, että näin näiden asioiden pitääkin mennä. Myöhemmin saavutukset kirkastuvat mielessä ja alkaa tajuta, miten vaikea kaikkiin noihin paikkoihin on päästä. 

"Tapahtunut paljon kivoja juttuja"

Toskala kiinnostuksen kiinteistöjä ja asuntoja kohtaan ammatiksi ja perusti vuonna 2012 kiinteistöalan osakeyhtiön, jossa hän hoitelee toimitusjohtajan tehtävää. 

– Se on hyvää aivojumppaa, eikä kuitenkaan mitään kahdeksasta neljään hommaa. Olen löytänyt luotettavat kumppanit, joiden kanssa on mukava touhuilla. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Arkielämä on muutenkin loksahtanut kohdalleen Helsingissä Kirki-vaimon ja 3-vuotiaan Tomas-pojan kanssa. 

– Uran jälkeen on tapahtunut paljon kivoja juttuja, ja olen päässyt viettämään ihan uudenlaista elämää. Tomas on iloinen ja vilkas poika. On hienoa vaan seurata ja naureskella, kun vauhtia riittää ja selitystä tulee. 

Toskala kokeili uran jälkeen Kiekko-Vantaan Mestiksen joukkueen maalivahtivalmentajana 2015–17. Valmentamisesta ei tullut kuitenkaan isompaa intohimoa. 

– Siinäkin ajassa tajusi, että täyspainoinen valmentaminen vie paljon enemmän aikaa kuin pelaaminen. No, katsotaan, ehkä sitten joskus voin valmentaa pojan joukkuetta, jos hän jääkiekosta innostuu.