Jukka Tuhkurin mukaan naparetkeilijä Ernest Shackletonin laivan kohtalon selviäminen on "kaunis tarina tieteen merkityksestä". Endurancen rusentuminen Etelämantereen jäihin saattoi olla lopulta onni onnettomuudessa.
Aalto-yliopiston professori Jukka Tuhkuri tutkii ilmastonmuutoksen vaikutusta merijäähän ja sen seurauksia laivaliikenteelle pohjoisessa. Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi New York Timesista soitettiin eräänä iltana Tuhkurin kesämökille ja pyydettiin haastattelua.
Vuonna 1915 sattui nimittäin niin, että brittiläisen naparetkeilijän Ernest Shackletonin haave ylittää Etelämanner ei päässyt juuri alkua pidemmälle, kun puinen Endurance-laiva rusentui jäihin Weddellinmerellä.
Alusta oli pidetty kokonaisuudessaan riittävän lujana kestämään jäiden painetta, ja onnettomuuden syyksi nostettiin heikoimman lenkin eli peräsimen hajoaminen.
Jostain syystä kukaan ei varsinaisesti tutkinut asiaa ennen kuin suomalainen jäätutkija Tuhkuri päätti perehtyä siihen. Hän luki Shackletonin vaimolleen lähettämästä kirjeestä tämän elämäkerrasta, ettei Endurance ollut toivotun kaltainen.
– Minä sitten matkustin Cambridgeen, koska halusin itse lukea sen kirjeen ja pitää sitä kädessäni, Tuhkuri kertoo.
Hänen mukaansa Shackleton oli havainnut jo satamassa Etelä-Amerikassa, että Endurancen rakenne joustaa.
– Vaihtaisin tämän koska tahansa Nimrodiin (Shackletonin edellinen laiva), Tuhkuri siteeraa Shackletonin kirjettä.
Käsitys vahvasta aluksesta eli pitkään
Shackleton oli jopa antanut aiemmin toiselle löytöretkeilijälle, saksalaiselle Wilhelm Filchnerille, neuvon lisätä tämän laivaan vinotuet, jollaiset puuttuivat Endurancesta.
Saksalaisen Deutschland-alus sittemmin kesti jäihin juuttumisen samaisella Weddellinmerellä.
Edellä mainitut tiedot olivat julkisesti saatavilla, mutta Tuhkurin ihmetykseksi kukaan ei ollut niihin aiemmin tarttunut. Sen sijaan elämään jäi käsitys, että ehkä peräsintä lukuun ottamatta Endurance oli aikansa vahvin jäihin tarkoitettu laiva.
Mainittu käsitys saattoi johtua siitä, että Endurance oli ensimmäinen alus, joka oli saanut vakuutuksen matkalleen Etelämantereelle.
Brittiläisen The Times -lehden vuonna 1915 julkaistun jutun mukaan tämä ei ollut yllätys, koska Endurance (suomeksi kestävyys) oli suunniteltu nimenomaan kestämään jäiden kovaa painetta.
Tuhkurin arkistolähteisiin ja rakennepiirustusten analyysiin pohjautuvan tutkimuksen tultua lokakuussa julki myös The Times teki siitä jutun. Samalla lehti otti asiakseen oikaista yli sata vuotta sitten tekemänsä virheen.
– Jutun lopussa todetaan korjauksena, että ei Endurancea sitten ollutkaan suunniteltu niihin olosuhteisiin, Tuhkuri kertoo.
Mukana Endurancea löytämässä vuonna 2022
Shackleton itse ei nostanut tiedossaan olleita puutteita julkisuuteen esimerkiksi kirjassaan epäonnisesta löytöretkestä.
Syynä saattoi olla sota-aika mutta myös se, että koko Endurancen miehistön pelastuminen hengissä nousi ansaitusti sankaritarinaksi vailla vertaa.
Shackleton muun muassa seilasi pienellä pelastusveneellä yli 1 200 kilometrin matkan Etelä-Georgian saarelle hakemaan apua.
Tuhkuri oli itse mukana tutkimusretkikunnassa, joka lopulta löysi Endurancen hylyn Etelämantereen vesiltä vuonna 2022. Päätelmät laivan rakenteen puutteista olisi kuitenkin ollut mahdollista tehdä, vaikka hylkyä ei olisi koskaan löydetty.
– Ehdottomasti. Se ei ollut ollenkaan siitä kiinni, Tuhkuri sanoo.
Muutoin hylyn löytyminen oli toki riemuvoitto ja suuri kansainvälinen uutinen.
– Kun retkikunta tviittasi hylyn löytymisestä, sen tviitin luki 34 miljoonaa ihmistä, Tuhkuri kertoo.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että myös Tuhkurin tieteellinen tutkimus on poikinut hänelle haastattelupyyntöjä eri puolilta maailmaa.
Hylyn löytänyt alus rakennettiin Suomessa
Tuhkurin mukaan Shackleton on hänen sankarinsa, mutta hylkyä etsineeseen retkikuntaan Tuhkuri liittyi jäätutkijana.
Suomalaisen mukaan pääsyä sujuvoitti huomattavasti se, että matkaan lähtenyt eteläafrikkalainen S.A. Agulhas II -tutkimusalus oli rakennettu Raumalla vuonna 2012 ja että siinä oli Aalto-yliopiston asentamat mittauslaitteet.
– Minähän tietysti hypin seinille työhuoneessani, Tuhkuri muistelee hetkeä, jona kuuli mahdollisuudesta päästä mukaan.
Hän kertoo saaneensa hiljattain yhteydenoton erään Shackletonin retkikunnan jäsenen pojanpojalta, joka oli pohtinut, ettei alkuunsa tyssännyt Etelämantereen ylitys olisi ehkä lopulta kuitenkaan onnistunut. Olihan Shackleton epäonnistunut jo aiemmissa yrityksissään päästä etelänavalle.
– Tästä on kyllä kinasteltu. Sitten on myös näitä nykyisiä tutkimusmatkailijoita, joiden mielestä ylitys olisi kyllä ollut tehtävissä, Tuhkuri kertoo.
Mitä mieltä sitten ylipäänsä on yli sata vuotta vanhan onnettomuuden syyn selvittämisessä? Tuhkurin mukaan kyse on tieteellisen tiedon ja tutkimuksen roolin tekemisestä näkyväksi.
– Joskus se luo uutta ja joskus se korjaa vanhaa, kuten tässä tapauksessa. Kun The Times vielä korjasi uutistaan, niin minusta se on kaunis tarina tieteen merkityksestä.